Tulostusversio

1/2008

Tietosuoja: Kenen etu painaa eniten sosiaalihuollossa?

Teksti: Sirpa Posio

Sosiaalihuollon viranomaiset joutuvat ratkaisemaan tilanteita, joissa vaakakupeissa ovat asiakkaan yksityisyyden suoja ja viranomaisen tiedonsaantioikeus. Intressien punninnassa yksityisyyden suojan loukkaamisesta aiheutuvaa haittaa verrataan siitä saataviin hyötyihin.

Sosiaalihuollon asiakaslain mukaan kaikki sosiaalihuollon asiakastiedot ovat salassa pidettäviä ja niiden luovuttaminen sivullisille voi perustua vain asiakkaan suostumukseen tai siihen oikeuttavaan lainsäännökseen. Myös asiakasta koskevien tietojen hankkiminen ulkopuolisilta voi perustua vain asiakkaan suostumukseen tai sosiaalihuollon asiakaslain tiedonsaantioikeutta koskevaan säännökseen.

Julkisoikeudessa viranomaisen tiedonsaantioikeuden merkitys on viime vuosikymmeninä kasvanut kansalaisen yksityisyyden suojan kustannuksella. Tämä kehityskulku on heijastunut myös sosiaalihuollon lainsäädäntöön, jota on muutettu yhteiskunnan etua korostavaan suuntaan. Viranomaiselle tai yksityiselle taholle on saatettu säätää mahdollisuus tai jopa velvollisuus luovuttaa salassa pidettäviäkin tietoja tarve- tai välttämättömyysperusteella sosiaalihuollon viranomaisille. Muutosta on perusteltu erityisesti valvonnalla, jota tarvitaan väärinkäytösten ehkäisemiseksi.

Toisaalta uudistuvan sosiaalilainsäädännön keskeisiä tavoitteita on myös asiakkaan oikeuksien entistä tehokkaampi turvaaminen.

Väitöstutkimuksessani olen pyrkinyt rakentamaan mallin, jolla voidaan punnita sosiaalihuollon asiakastietojen käsittelyä yksityisyyden ja julkisuuden intressien näkökulmista. Intressipunninnassa pyritään saavuttamaan hyväksyttävä suhde julkisuusperiaatteen ja sosiaalihuollon asiakkaan yksityisyyden suojan rajoitusten välillä.

Yhtäältä kysymys on sosiaalihuollon asiakkaan oikeusturvasta eli hänen mahdollisuudestaan säilyttää yksityisyytensä myös sosiaalihuoltoon liittyvissä asioissa ja suojata asiakastietojensa luottamuksellisuus. Toisaalta kyse on viranomaisten hallussa olevien tietojen julkisuudesta eli julkisuusperiaatteen ylläpitämisestä ja edistämisestä – sekä julkisten tietojen tiedonsaantioikeuden kautta myös sananvapaudesta.

Julkisuuden puolesta tai sitä vastaan voidaan useimmissa tapauksissa esittää lähes yhtä hyviä argumentteja riippuen siitä, painotetaanko esimerkiksi julkisen vallan ja julkisten varojen käytön valvontaa, vallankäytön oikeutusta vai toisaalta sosiaalihuollon asiakkaan yksityisyyden suojaa.

Yksityisyyden suojan ja julkisuusperiaatteen mielletään lähtötilanteessa olevan samalla tasolla ja painoarvoltaan samanarvoisia; niillä kummallakin on tärkeä asema sosiaalihuollon asiakkaan oikeudellisen aseman turvaamisessa. Tällöin tapauskohtaisen punninnan tuloksena ja konkreettisten tosiasioiden valossa voidaan päätyä kumman tahansa periaatteen mukaiseen lopputulokseen.

Hyötyjä ja haittoja

Intressipunninta nojaa tapauksen kokonaisarviointiin. Punnittaessa haitan ja hyödyn tulee olla oikeassa suhteessa. Haittaa tai hyötyä punnitaan kiinnittämällä huomiota yksityisyyden suojan ja julkisuusperiaatteen loukkauksen asteeseen tai loukkaamattomuuteen.

Mitä tärkeämpää yksityisyyden suojaaminen sosiaalihuollon asiakkaan kannalta olisi ja mitä enemmän julkisuusperiaatteen toteuttaminen yksityisyyden suojaamista loukkaisi, sitä painavamman julkisuusperiaatteen painoarvon on oltava, jotta julkisuusperiaatteen toteuttava tiedon antaminen epävarmuustilanteessa olisi perusteltua.

Toisaalta, mitä tärkeämpää julkisuusperiaatteen kannalta tiedon antaminen olisi ja mitä enemmän tiedon salassa pitäminen tätä arvoa loukkaisi, sitä painavamman yksityisyyden suojaamisen on oltava, jotta tiedon salassa pitämistä epävarmuustilanteessa voisi pitää perusteltuna.

Kysymys on sosiaalihuollon asiakkaan yksityisyyden suojaan ja sosiaalihuollon julkisuuteen liittyvien arvojen ja tavoitteiden määrittelystä. Sen vuoksi punninta- ja optimointinäkökulma lienee useimmissa tilanteissa tarkoituksenmukaisin, käytännöllisin ja soveliain tapa turvata riittävästi sekä sosiaalihuollon asiakkaan yksityisyyden suoja että sosiaalihuollon julkisuus.

Mallin etuna on sen yleispiirteisyys ja soveltuvuus erilaisten käytännön tilanteiden arviointiin. Heikkoutena voidaan pitää sitä, että mallia sovellettaessa ei aina voida päätyä yksiselitteiseen lopputulokseen.

Tilitiedot ja yksityisyys

Viime vuosina kiristynyt sosiaalihuollon asiakkaiden valvonta näkyy esimerkiksi sosiaalihuollon asiakaslain 20 §:n 2 momentissa, joka on erilaisten ja eri suuntiin käyvien etujen välinen kompromissi.

Säännöksen mukaan velvollisuus antaa sosiaalihuollon viranomaiselle asiakasta koskevia tietoja koskee myös pankkia, jos sosiaalihuollon viranomainen ei saa riittäviä tietoja ja selvityksiä muilta tahoilta ja jos on perusteltua syytä epäillä asiakkaan tai hänen laillisen edustajansa antamien tietojen riittävyyttä tai luotettavuutta.

Mitä syvemmälle henkilön yksityisyyteen sosiaalihuollon tiedonhankinnassa ja -luovuttamisessa halutaan mennä, sitä merkittävämpää lisäarvoa siltä on edellytettävä.

Pohdittaessa näin avautuvaa ongelmaa on otettava huomioon perusoikeuksina kaikille taatut oikeudet yhdenvertaisuudesta lain edessä, yksityisyyden ja omaisuuden suojasta sekä oikeudesta välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon.

Mahdollista pankkisalaisuuden murtamista voidaan puolestaan perustella väärinkäytösten ehkäisemiseksi tarpeellisilla valvontanäkökohdilla. Sosiaalihuollon tuet, avustukset ja palvelut rahoitetaan verovaroilla. Sen vuoksi niitä myöntävällä sosiaalihuollon viranomaisella tulee olla riittävät mahdollisuudet valvoa, ettei etuuksia myönnetä väärillä tai riittämättömillä perusteilla.

Kuten tietosuojavaltuutettu on todennut, sosiaalivirasto voi pyytää asiakkaan pankkitiliotetta toimeentulotukea myönnettäessä. Tiliotteen tiedot ovat tarpeellisia tietoja toimeentulotukea myönnettäessä tai oikeutta sen saamiseen arvioitaessa.

Tiliotetta pyydettäessä tulee kuitenkin myös ottaa huomioon henkilöiden yksityisyyden suoja. Jos tiliote sisältää hyvin arkaluonteisia tietoja, esimerkiksi uskonnollisten yhdyskuntien tai poliittisten puolueiden jäsenmaksuja koskevia tietoja, joilla ei ole merkitystä toimeentulotukea myönnettäessä, tulee kyseinen kohta voida peittää. Viranomainen tarvitsee kuitenkin kokonaiskuvan hakijan tuloista ja menoista, koska tuen myöntämisessä otetaan huomioon käytettävissä olevat tulot ja varat toimeentulotukilain mukaisesti.

Yksityisyys lähtökohtaisesti etusijalla

Sosiaalihuollon asiakkaalla on oikeus saada tietää itseään koskevista asioistaan ja oikeus päättää tietojensa keräämisestä, käytöstä, tallettamisesta ja luovuttamisesta. Vasta kun on olemassa selvää näyttöä siitä, että tämä lähtökohta ei ole oikeudellisesti perusteltu, nousee julkisuusperiaate määrääväksi. Tästä näkökulmasta yksityisyyden suojan pitää lähtökohtaisesti olla etusijalla, ellei syitä päinvastaiseen tulkintaan ole.

Yksityisyyden suojan lähtökohtainen etusija edellyttää sosiaalihuollon päätöksenteossa ja tosiasiallisessa toiminnassa seuraavaa: Epävarmuustilanteessa yksityistä henkilöä koskeva asiakirja tulee jättää antamatta, ellei konkreettisessa tapauksessa ilmene tekijöitä, joilla asiakirjan antamista voitaisiin perustella. Yksityisyyden suojan etusijan voi syrjäyttää julkisuusperiaatteen lisääntynyt merkitys ja/tai yksityisyyden suojan vähentynyt painoarvo.

Sosiaalihuollon asiakkaan itsemääräämisoikeus on yksi vahvimmista punnuksista. Jos itsemäärääminen yhdistyy punninnassa asiakkaan yksityisyyden ja ihmisarvon kunnioittamiseen, painavat nämä yhdessä enemmän kuin julkisuuden toteuttaminen. Yksilön asettaminen yhteiskunnan edelle merkitsee yhdessä yksityisyyden ja ihmisarvon kunnioittamisen sekä itsemääräämisoikeuden kanssa sitä, että sosiaalihuollon asiakkaan yksityisyyden suojaaminen on oikeutettua.

Eettistä päätöksentekoa

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköistä käsittelyä koskevan lain mukaiset keskitetyt terveystietoja sisältävät tietovarastot tuovat haasteita terveydentilatietojen suojalle. Lisäksi sähköinen asiointi sosiaalihuollossa, kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta annetun lain perusteella muodostetut sosiaalihuollon yhteistoiminta-alueet sekä ostopalvelusopimuksena tehdyt sopimukset yksityisten palveluntuottajien kanssa merkitsevät uudenlaisia haasteita tietosuojalle. On huolehdittava muun muassa arkaluonteisten tietojen salassapitovelvollisuudesta, henkilötietojen käsittelyn tarpeellisuus- ja käyttötarkoitussidonnaisuusvaatimuksesta sekä osapuolten luotettavasta tunnistamisesta.

Lainsäädännön ohella soveltamisessa keskeisellä sijalla ovat oikeusperiaatteet. Moraalista ja eettistä vastuuta kantava päätöksentekijä hyödyntää toiminnassaan oikeuteen sisältyviä mahdollisuuksia oikeudenmukaisten valintojen perustelemiseen. Oikeusjärjestys on suhteellisen joustava ja antaa mahdollisuuden tehdä asiakkaan yksityisyyden suojaa riittävästi kunnioittavia päätöksiä.

Tietoisuus asiakkaan yksityisyyden suojan tärkeydestä auttaa moraalisesti ja eettisesti vastuuntuntoista lainsoveltajaa tekemään oikeudenmukaisia ja kriittisen arvioinnin kestäviä päätöksiä. Kysymys on sosiaalihuollon asiakkaan ihmisarvon, yksityisyyden suojan ja itsemääräämisoikeuden kunnioittamisesta.

----------

[KIRJOITTAJA]

OTL Sirpa Posion väitöskirja Yksityisyyden suoja sosiaalihuollossa tarkastettiin Turun yliopistossa tammikuussa 2008.

Anna palautetta

Kommentit (0 kpl)

Ei kommentteja.

 

Kommentoi








Kyllä


* = Pakollinen tieto
 

 

tietosuoja_logo_2013.gif

 

 

 

Vastaava toimittaja
Hanna Tamminen


 


 

 

 

 

Julkaisijat
Tietosuojalautakunta
Tietosuojavaltuutetun toimisto
Viestintävirasto
Patentti- ja rekisterihallitus



 

 

 

 

 

 

 

Rekisteriselosteet »

Tietoa evästeistä »

 

 

 

Tietosuoja-verkkojulkaisua julkaistaan Tietosuoja-lehden yhteydessä. Yhdessä lehti ja verkkojulkaisu tutustuttavat tietosuojan normeihin ja käytäntöön, tietoturvaan ja viestinnän luottamuksellisuuteen. Tarkoituksena on ohjata hyvään rekisterinpitoon sekä tietoturvallisuuden ja viestinnän luottamuksellisuuden varmistamiseen.