Tulostusversio

2/2008

Kolumni: Vain kavereille, ja muulle ihmiskunnalle

Teksti: Jukka Relander

Vedin kerran keskustelua, jossa pohdittiin kaikenlaisia kysymyksiä, jotka liittyivät netin julkisuuteen ja yksityisyyteen. Parikymppisten osallistujien mukaan omien kuvien laittaminen nettiin oli täysin luonteva tapa kertoa kavereille kuulumisia. Ja samalla tietysti noin miljardille muulle netin käyttäjälle.

Kyseiset Irc-galleristit eivät ajatelleet miljardia potentiaalista katsojaa, vaan sivustojensa muutamaa kymmentä vakituista vierailijaa. Netin julkisuus onkin jotain muuta kuin perinteisen median. Siellä ei olla kaikkien nähtävillä, vaan potentiaalisesti kenen tahansa. Kuten kadulla, kauppakeskuksessa tai uimarannalla. 

Viime vuoden hitti Facebook on samanlainen yksityisen ja julkisen hybridi kuin kotimaiset kuvagalleriat – ja netti kokonaisuudessaan. En itsekään ajattele, että profiilini olisi yhtä julkinen kuin iltauutiset tai kuolinilmoitus Hesarissa. Niinpä saadessani kutsun ”Erkki Tuomioja Sdp:n puheenjohtajaksi” -ryhmään, liityin piruuttani – huomattuani, että porukkaan kuului myös nykyinen ulkoministeri, jota nyt ei ainakaan julkidemarina ole pidetty. Kuuluinhan myös Nikke Knakkerton -verkostoon ja Jaloviinan ystäviin.

Jäsenyyteni ehti vanhentua reilun vuorokauden, kun sain lukea Kansan Päivälehdestä kuuluvani Erkki Tuomiojan tukiryhmään. Seuraavaksi levisi vihreiden keskuuteen uutiseen pohjaava huhu, jonka mukaan heidän varakansanedustajansa oli loikkaamassa demareihin. Niin yksityinen se kaverikirja on.

Mitään en voi myöskään sille, että eduskuntavaalien aikaisen kotisivuni osoitteen jukkarelander.net on kaapannut joku venäläinen teinipornokauppias. Sivustolta löytyy nykyisin paljon kovempaa tavaraa kuin vaalien alla.

Onneksi sivuston kuvat sentään esittävät toisia touhuissaan, eivät minua. Yksityisyyttäni ei varsinaisesti loukata, vaikka joku saattaakin kuvitella minua teinipornon levittäjäksi. Ajatus ei ilahduta, mutta ei siitä isoa haittaakaan ole. Mutta jos joku teini erehtyy lataamaan itsestään tai kaveristaan vähäpukeisia kuvia, jotka lähtevät leviämään, ne ovat jakelussa maailman tappiin. Sille ei voi mitään.

Nettihuuman alkuvaiheessa idealistit rummuttivat, että sähköisestä verkostosta on kasvamassa maailmankylä, jossa ihmiset voivat kommunikoida toistensa kanssa, ja etsiä tietoa mistä aiheesta tahansa. Nyt se on mahdollista. Ja kuten kaikissa muissa kyläyhteisöissä, tässäkin on varjopuolensa. Netti pursuaa huhuja, juoruja ja paljasta pintaa. Yläosansa Hawajilla pudottanutta näyttelijätärtä tirkistellään saman vuorokauden aikana Alaskassa ja Burkina Fasossa.

Vaahteranmäen Eemelissä oli naapurin akka, joka juoksi naapurilta toiselle kertomassa Eemelin uusimmista kujeista. Nettikäyttäytyminen kokonaisuudessaan perustuu samaan malliin.

Netissä voi ilmiantaa naapurinsa, käräyttää konnan tai tahrata toverin. Ainoan yksityisyyden suojan muodostaa mittakaava. Trafiikkia, tietoa ja ihmisiä on niin paljon, että tieto Nikke Knakkerton -ryhmän jäsenyydestäni ei vielä ole levinnyt kovin laajalle. Ehkä netti toimiikin kuin suurkaupunki, hyvässä ja pahassa. Sen kaduilla on kaikkien nähtävillä, mutta kukaan ei kiinnitä sinuun huomiota.

----

[KIRJOITTAJA]

Jukka Relander on historioitsija, kolumnisti ja luennoitsija.

Anna palautetta

Kommentit (0 kpl)

Ei kommentteja.

 

Kommentoi








Kyllä


* = Pakollinen tieto
 

 

tietosuoja_logo_2013.gif

 

 

 

Vastaava toimittaja
Hanna Tamminen


 


 

 

 

 

Julkaisijat
Tietosuojalautakunta
Tietosuojavaltuutetun toimisto
Viestintävirasto
Patentti- ja rekisterihallitus



 

 

 

 

 

 

 

Rekisteriselosteet »

Tietoa evästeistä »

 

 

 

Tietosuoja-verkkojulkaisua julkaistaan Tietosuoja-lehden yhteydessä. Yhdessä lehti ja verkkojulkaisu tutustuttavat tietosuojan normeihin ja käytäntöön, tietoturvaan ja viestinnän luottamuksellisuuteen. Tarkoituksena on ohjata hyvään rekisterinpitoon sekä tietoturvallisuuden ja viestinnän luottamuksellisuuden varmistamiseen.