Tulostusversio

2/2008

Tietoturva: Operaattorit paljon vartijoina?

Teksti: Kirsi Miettinen

On tärkeää, että teleoperaattorit voivat yksittäistapauksissa kieltäytyä välittämästä selkeästi lainvastaista viestintää. Johdonmukainen päätösvalta estettävästä ja sallittavasta viestinnästä kuuluu kuitenkin lainsäätäjälle.

Teleoperaattorit ovat sähköisen viestinnän välittäjinä sellaisessa asemassa, että niillä on teknisesti mahdollisuus seurata niin viestinnän tunnistamistietoja kuin jopa sisältöjäkin. Teknisesti niillä on myös mahdollisuus estää viestintää.

Ei siis olekaan ihme, että teleoperaattoreihin kohdistuu tällä hetkellä mitä moninaisimpia vaatimuksia internetissä liikkuvan rikollisen tai haitallisen materiaalin levittämisen ja saatavuuden estämiseksi. Tällaisia vaatimuksia on viime aikoina esitetty eri maissa muun muassa tekijänoikeuksien suojelemisen, nettipelaamisen haittojen vähentämisen ja sairaalloiseen laihduttamiseen kannustamisen estämisen nimissä.

Yhdestä näkökulmasta tarkasteltuna vaatimukset saattavat olla hyvinkin ymmärrettäviä. Esimerkiksi nettipelaamisen koukkuun jääneiden tai anoreksiaan sairastuneiden läheisten huoli omaisistaan on suuri, ja tarjolla on helpolta vaikuttava keino puuttua asiaan jotenkin.

Säännöt koskevat myös nettiä

Internet syntyi aikoinaan pienen piirin keskinäisen viestinnän tarpeisiin. Nykyään sillä on vähintään satoja miljoonia käyttäjiä. Valitettava tosiasia on se, että käyttäjien joukossa riittää niitä, jotka haluavat käyttää hyvää järjestelmää väärin.

Tässä tilanteessa yleisesti tunnustetaan, ja on syytä tunnustaa, että voidakseen toimia myös internet tarvitsee säännöt. Lähtökohtaisesti nämä säännöt ovat samoja kuin reaalimaailmassakin: Ne teot, jotka ovat rikoksia reaalimaailmassa, ovat rikoksia myös internetin virtuaalimaailmassa.

Tietoturvaloukkauksia torjutaan

Suomen lainsäädännössä on joitakin selkeitä sääntöjä siitä, milloin teleoperaattori saa puuttua viestintään ja milloin siihen on suorastaan velvollisuus.

Teleoperaattori voi jättää välittämästä häiritsevää tai tietoturvaa uhkaavan viestintää.

Viestintämarkkinalain 131 §:n mukaan operaattorin on tarvittaessa irrotettava yleisestä viestintäverkosta vaaraa tai häiriötä aiheuttava viestintäverkko tai laite.

Sähköisen viestinnän tietosuojalain 20 § puolestaan oikeuttaa teleyritykset estämään viestien välittämisen, poistamaan haittaohjelmat viesteistä ja toteuttamaan muita vastaavia teknisluontoisia toimia tietoturvaloukkausten torjumiseksi.

Näitä säännöksiä ei kuitenkaan juurikaan arvostella, vaan pikemminkin kiitellään yleisesti. Syy lienee selvä, sillä ilman näitä toimenpiteitä koko sähköinen viestintä kävisi hyvin nopeasti mahdottomaksi.

Velvollisuus poistaa laitonta sisältöä

Suomalaisessa lainsäädännössä on myös joitakin sääntöjä teleoperaattorin toiminnasta silloin, kun kyse on viestinnän sisällöstä.

Tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta annetun lain (sähkökauppalaki) 16 §:n mukaan tietojen tallentamisesta vastaava palveluntarjoaja voi estää tiedon saannin tuomioistuimen määräyksestä, jos tieto on ilmeisesti sellainen, että sen julkaiseminen tai välittäminen on säädetty rangaistavaksi tai korvausvastuun perusteeksi.

Lisäksi lain 15 §:n mukaan tekijän- tai lähioikeuden haltijalla ja heidän edustajillaan on oikeus vaatia tallennuspalvelun tarjoajaa poistamaan tekijänoikeuksien vastainen materiaali.

Samoin operaattorin on oman vastuunsa välttämiseksi poistettava lapsipornografiaa tai rasistista aineistoa sisältävä materiaali viipymättä saatuaan tosiasiallisesti tiedon tällaisen materiaalin olemassaolosta.

Sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetun lain (sananvapauslaki) 18 § sisältää säännökset muun muassa lähettimen tai palvelimen ylläpitäjän velvollisuudesta keskeyttää verkkoviestin jakelu tuomioistuimen päätöksellä. Edellytyksenä on, että viestin sisällön perusteella on ilmeistä, että sen pitäminen yleisön saatavilla on säädetty rangaistavaksi.

Teleyritys saa estää laitonta viestintää

Suomessa voimassa olevan oikeusjärjestyksen mukaan operaattorin ei tarvitse edesauttaa laittoman materiaalin levittämistä omien järjestelmiensä kautta. Teleyrityksen toimintaa voidaan tarkastella esimerkiksi elinkeino- ja sopimusvapauden näkökulmasta.

Muun muassa eduskunnan perustuslakivaliokunta on sananvapauslain yhteydessä todennut seuraavaa: ”Verkkoviestintä perustuu yleensä laitteen ylläpitäjän ja tämän palveluja käyttävän sopimukseen, jossa määritellään myös viestinnässä noudatettavat sopimusehdot. Niiden perusteella operaattorilla on ja valiokunnan mielestä tuleekin olla oikeus keskeyttää sisällöltään selvästi lainvastaisten … viestien pitäminen yleisön saatavilla”.

Lapsipornografiaa sisältävien viestien levittäminen ja hallussapito on selvästi lainvastaista toimintaa. Syy siihen, että Suomessa on säädetty laki lapsipornografian levittämisen estotoimista, on se, että operaattorit katsoivat tarvitsevansa toimintaa varten poliisin laatiman listan. Käytännön esteeksi nousi epäselvyys siitä, olisiko poliisi saanut luovuttaa laatimansa listan teleoperaattoreille julkisuuslaista johtuen.

Laki lapsipornografian levittämisen estotoimista ei siis kuitenkaan muodosta sitä perustaa, johon operaattoreiden vapaaehtoisen toimet perustuvat. Tämä oikeus olisi ollut olemassa muutoinkin, kuten perustuslakivaliokunnan kannanotossa todetaan.

Kohtuuton tehtävä

Sananvapaus ei ole mikään superihmisoikeus, vaan se on perusoikeus, jota voidaan tietyin edellytyksin rajoittaa toisen henkilön perusoikeuksien toteutumiseksi. Kun lapsipornografian levittäminen ja hallussapito säädettiin rikoksena rangaistaviksi teoiksi, perustuslakivaliokunta punnitsi asiaa ja havaitsi lasten oikeuksien toteutumisen niin painavaksi, että sananvapautta oli oikeudenmukaista rajoittaa.

On tärkeää, että teleyritykset ovat osoittaneet haluavansa kantaa yhteiskuntavastuuta toimimalla lapsipornografian levittämisen estämisessä vapaaehtoisuuden pohjalta. Vaatimusten määrän kasvaessa ne ovat kuitenkin kohtuuttoman tehtävän edessä.

Lapsipornografian levittäminen on siinä mielessä selvä asia, että siinä on aina kyse rikoksesta, minkä lisäksi perustuslakivaliokunta pohti kriminalisointien yhteydessä perusoikeuksien keskinäistä suhdetta varsin perusteellisesti. Näin ei suinkaan ole asia kaiken sen haitallisen materiaalin suhteen, jonka estämistä teleoperaattoreilta toivotaan. Esimerkiksi uhkapelien pelaaminen internetissä ei ole kiellettyä, ja pelien tarjoamisessa kielletyn ja sallitun tulkintaa aiheuttava raja menee arpajaislain mukaan siinä, pannaanko peli toimeen Suomessa.

Muutoinkin kysymysmerkkejä riittää. Selkeästi rikokseksi määriteltyjen tekojen joukossa on aina rajatapauksia. Myöskään sananvapauden suhdetta johonkin tiettyyn toiseen oikeushyvään ei välttämättä ole punnittu yhtä tarkasti kuin lapsipornografian levittämisessä. Kuka saa päättää tai kenen täytyy päättää, mihin oikeudenmukainen tasapaino milloinkin asettuu?

Lopullinen päätösvalta lainsäätäjällä

On tärkeää, että teleoperaattoreilla on mahdollisuus perustuslakivaliokunnan kannanoton mukaisesti yksittäistapauksissa kieltäytyä välittämästä selkeästi laitonta viestintää. Johdonmukaisesti oikeutta päättää estettävästä ja sallittavasta viestinnästä ei kuitenkaan voida siirtää teleoperaattoreille.

Yhtäältä taakka on kohtuuton yksityisten yritysten kannettavaksi. Toisaalta voidaan myös väittää, ettei yhteiskunnan kokonaisedun mukaistakaan ole se, että teleoperaattoreille annettaisiin johdonmukaisesti oikeus tehdä punnintaa sananvapauden ja muiden perusoikeuksien välillä. Tämä on tehtävä, joka kuuluu lähtökohtaisesti lainsäätäjälle.

Lainsäädäntöprosessi edellyttää avoimuutta ja yhteiskunnallista keskustelua käsillä olevista ehdotuksista. Lainsäätäjän on myös otettava tämä haaste vastaan ja toimittava tarpeen vaatiessa. 

----

[KIRJOITTAJA]

Neuvotteleva virkamies Kirsi Miettinen työskentelee liikenne- ja viestintäministeriön viestintäpalveluyksikössä ja toimii myös mediafoorumin puheenjohtajana.

Lue myös

Tietoturva: Mediafoorumi etsii ratkaisuja »
Anna palautetta

Kommentit (0 kpl)

Ei kommentteja.

 

Kommentoi








Kyllä


* = Pakollinen tieto
 

 

tietosuoja_logo_2013.gif

 

 

 

Vastaava toimittaja
Hanna Tamminen


 


 

 

 

 

Julkaisijat
Tietosuojalautakunta
Tietosuojavaltuutetun toimisto
Viestintävirasto
Patentti- ja rekisterihallitus



 

 

 

 

 

 

 

Rekisteriselosteet »

Tietoa evästeistä »

 

 

 

Tietosuoja-verkkojulkaisua julkaistaan Tietosuoja-lehden yhteydessä. Yhdessä lehti ja verkkojulkaisu tutustuttavat tietosuojan normeihin ja käytäntöön, tietoturvaan ja viestinnän luottamuksellisuuteen. Tarkoituksena on ohjata hyvään rekisterinpitoon sekä tietoturvallisuuden ja viestinnän luottamuksellisuuden varmistamiseen.