Tulostusversio

3/2008

Kolumni: Pääsääntönä julkisuus

Teksti: Teuvo Arolainen

Hallintolainkäyttöä varten tuli lokakuussa 2007 voimaan oma julkisuuslaki. Erillisen lain tarvetta perusteltiin muun muassa sillä, että hallinnossa noudatettavan salassapidon on voitava aukotta säilyä myös oikeudenkäynnin aikana.

Peruste liittyy kysymykseen siitä, missä määrin tuomioistuimen diaariin merkityt tunnistetiedot ovat julkisia, jos ne asian laatua koskevaan tietoon yhdistettynä ilmaisevat salassa pidettävän tiedon. Salassa pidettäviä tunnistetietoja on esimerkiksi turvapaikka- ja lastensuojeluasioissa.

Salassapito hallintotuomioistuimissa ei voi poiketa hallinnon salassapitomääräyksistä. Ennen uutta lakia pulmana pidettiin sitä, että ratkaisuissa salatut asianosaisten tunnistetiedot saattoi saada selville tuomioistuimen diaarin kautta.

Tilanne tuli ajankohtaiseksi kuusi vuotta sitten, kun korkein hallinto-oikeus (2002:52) päätti tuloverotusta koskeneessa ratkaisussa, että tuomioistuimen diaariin tehtyjen merkintöjen julkisuudesta ei voi suoraan johtaa lisärajoituksia päätösten julkaisemiselle.

Päätöksessä katsottiin, että julkisuus on pääsääntö. Julkisuutta ei voi rajoittaa sillä perusteella, että tiedot ovat yhdistettävissä.

Viime keväänä KHO ratkaisi ensimmäisen uuden julkisuuslain mukaista tietopyyntöä koskeneen valituksen. Siinäkin korostettiin julkisuuden luonnetta pääsääntönä.

Yksittäisen kansalaisen näkökulmasta on tärkeää, etteivät häntä koskevat salaiset tiedot tule julki. Toisaalta julkisuusperiaate ja sananvapaus ovat välineitä valvoa hallinnon ja tuomioistuinten toiminnan lain- ja asianmukaisuutta. Ilman näitä yhteiskunnassa ei yleensä ole kattavaa yksityisyydensuojaakaan.

Hallintotuomioistuimissa yksityisyydensuojasta pidetään tiukasti kiinni. Samalla toimitaan niin, että mitään ei salata perusteetta.

KHO:n kevään 2008 ratkaisu on ilmeisesti vasta alkua uusille samankaltaisille hankalille tulkintakysymyksille, sen verran hämmennystä hallintoprosessin julkisuuslaki on aiheuttanut niin hallintotuomioistuimissa ja niiden asiakkaissa kuin journalisteissa.

Erityisesti vakuutusoikeus on joutunut hankalaan välikäteen, koska suuri osa käsiteltävistä asioista koskee yksittäisten ihmisten etuuksia. Uusi laki teki vakuutusoikeuden ratkaisukäytännöstä eräällä tavalla läpinäkymätöntä.

Kärjekkäimmissä kommenteissa on esitetty, että laki sallii ihmisen määräämisen tahdonvastaiseen hoitoon ilman, että kukaan ulkopuolinen saisi tietää edes asian olleen vireillä. Viranomaiset saattaisivat jopa ”kadottaa” ihmisiä ulkopuolisten tietämättä.

Viime kesänä Iltalehti nosti esiin toisenlaisen pulman kertomalla takavuosien tunnetusta lapsensurmaajasta. Nykylain vuoksi kukaan ei voi tietää, onko surmaaja edelleen tahdonvastaisessa hoidossa vai jälleen vapaana.

Pelko ihmisten katoamisesta tai rikoksentekijän yllättävästä vapauttamisesta on ymmärrettävä mutta liioiteltu. Julkisuuslain mukaan asianosainen itse voi aina kertoa asioistaan ja poistaa asiaansa koskevan salaisuuden.

Hallintoprosessin julkisuuslailla on hyvät tavoitteet. Kuitenkin sen soveltaminen yksittäisiin tapauksiin on hankalaa. Vasta ajan oloon kehittyvä oikeuskäytäntö antaa kattavia tulkintoja.

-----

[KIRJOITTAJA]

Teuvo Arolainen on korkeimman hallinto-oikeuden viestintäpäällikkö.

Anna palautetta

Kommentit (0 kpl)

Ei kommentteja.

 

Kommentoi








Kyllä


* = Pakollinen tieto
 

 

tietosuoja_logo_2013.gif

 

 

 

Vastaava toimittaja
Hanna Tamminen


 


 

 

 

 

Julkaisijat
Tietosuojalautakunta
Tietosuojavaltuutetun toimisto
Viestintävirasto
Patentti- ja rekisterihallitus



 

 

 

 

 

 

 

Rekisteriselosteet »

Tietoa evästeistä »

 

 

 

Tietosuoja-verkkojulkaisua julkaistaan Tietosuoja-lehden yhteydessä. Yhdessä lehti ja verkkojulkaisu tutustuttavat tietosuojan normeihin ja käytäntöön, tietoturvaan ja viestinnän luottamuksellisuuteen. Tarkoituksena on ohjata hyvään rekisterinpitoon sekä tietoturvallisuuden ja viestinnän luottamuksellisuuden varmistamiseen.