Tulostusversio

3/2008

Terveydenhuoltolaki poistaisi tarpeettomia suostumuksia

Teksti: Päivi Salo

Ehdotus uudeksi terveydenhuoltolaiksi helpottaisi potilastietojen siirtelyä terveyskeskusten ja sairaaloiden välillä.

Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmän kesällä antamassa ehdotuksessa kansanterveyslaki ja erikoissairaanhoitolaki yhdistettäisiin terveydenhuoltolaiksi. Lakiehdotus yhdistäisi perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon alueelliset potilasrekisterit.

Potilaan hoidossa julkisella sektorilla ei siten enää tarvittaisi erillistä suostumusta potilastietojen siirtoon silloin, kun potilaan hoito siirtyy terveyskeskuksesta sairaalaan tai päinvastoin.

Hoitovastuu jaettu kahtia

Nykyisessä lainsäädännössämme julkisen sektorin terveydenhuolto on jaettu kahdeksi eri toiminnaksi, kansanterveyslain mukaiseksi perusterveydenhuolloksi ja erikoissairaanhoitolain tarkoittamaksi erikoissairaanhoidoksi. Perusterveydenhuollosta huolehtii kunta, ja erikoissairaanhoidon järjestämisestä vastaa alueellaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä.

Potilaan hoidossa tämä kaksijakoisuus näkyy siten, että perusterveydenhuollon tasoisen sairauden hoidosta vastaa kunnan terveyskeskus. Kun sairauden laatu ylittää erikoissairaanhoidon kynnyksen, hoitoa jatketaan sairaanhoitopiirin sairaalassa. Potilas saattaa saman sairauden hoidon eri vaiheissa vaihtaa hoitopaikkaa julkisen sektorin sisällä lukuisia kertoja, jolloin hoitovastuu aina siirtyy.

Hoitovastuun jakamisen takia potilaan sairauden hoidosta julkisella sektorilla on tietoja vähintään kahdessa eri rekisterissä. Näiden rekisterien välillä tietoa saadaan kuitenkin luovuttaa vain potilaan suostumuksella, ellei luovutus perustu johonkin tiettyyn lain säännökseen. Pääsääntönä suostumuksen antamisessa on kirjallinen suostumus.

Hoidon kannalta on tärkeää, että saman sairauden hoitoon liittyvät aiemmat tiedot olisivat käytettävissä.

Sekä potilaat että hoitohenkilökunta kokevat suostumusmenettelyn perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä usein käytännössä varsin tarpeettomana muodollisuutena silloin, kun kyseessä on julkinen terveydenhuolto.

Yhteiseen alueelliseen rekisteriin

Uudessa terveydenhuoltolaissa julkisen terveydenhuollon potilastietojen käsittely toteutettaisiin yhtenä toiminnallisena kokonaisuutena.

Lakiehdotus sisältää ns. piirimallin, jossa sekä perusterveydenhuollosta että erikoissairaanhoidosta vastaisi yksi taho – terveyspiiri. Terveyspiireissä potilastiedot muodostaisivat automaattisesti (ilman että rekisterinpidosta erikseen säädetään) yhden rekisterin, jolloin saman sairauden hoidossa ei tarvittaisi erillistä suostumusta terveyspiirin sisällä.

Isompien sairaanhoitopiirien alueella perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon hoitovastuu voitaisiin edelleen jakaa kahdelle taholle. Terveydenhuoltolakiin ehdotetaan säännöksiä siitä, että myös näillä alueilla sairaaloiden ja terveyskeskusten potilasasiakirjoista muodostuisi kyseisten kuntien asukkaiden yksi terveydenhuollon rekisteri. Tämän rekisterin tietoja voitaisiin käyttää yhtenä kokonaisuutena riippumatta siitä, asuuko potilas sekä sairaanhoitopiirin vai terveyspiirien alueella.

Alueellinen potilasrekisteri koskisi vain julkisen sektorin järjestämää hoitoa. Jos tietoja haluttaisiin liikuttaa yksityisen ja julkisen sektorin välillä, tarvittaisiin edelleen potilaan suostumusta. Potilaiden onkin huomattavasti helpompi mieltää, että heidän tietonsa eivät siirry automaattisesti yksityiseltä lääkärikäynniltä terveyskeskukseen tai sairaalaan.

Tietojärjestelmistä käytännön ongelmia

Lakiehdotuksessa tarkoitetun yhtenäisen alueellisen potilasrekisterin toteutus ei ole aivan yksinkertaista, kun sairaanhoitopiirillä ja alueen terveyskeskuksilla on käytössä useita eri potilastietojärjestelmiä, joihin liittyvissä ratkaisuissa päätösvaltaa käyttää kukin yksikkö erikseen.

Jonkin verran helpotusta on luvassa rakenteilla olevasta potilastietojen valtakunnallisesta arkistointipalvelusta, jonka on määrä valmistua viimeistään vuonna 2011. Palvelussa eri terveydenhuollon yksiköiden potilastiedot tallennetaan valtakunnalliseen Kansaneläkelaitoksen ylläpitämään arkistoon.

Valtakunnallisesta arkistosta huolimatta alueellisten potilastietorekisterien muodostaminen vaatii kuitenkin käytännössä teknistä ja toiminnallista koordinaatiota. Tästä syystä sairaanhoitopiirille säädettäisiin uudessa terveydenhuoltolaissa velvoite koordinoida ja tukea alueensa terveyskeskuksia rekisterinpitoon ja tietojen käsittelyyn liittyvissä kysymyksissä. Näin järjestelmät halutaan toimimaan mahdollisimman sujuvasti siten, että tiedot olisivat alueen sisällä käytettävissä tietosuojasta tinkimättä.

Valtakunnallinen arkisto ei myös ratkaise perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon vastuunjaosta koituvia ongelmia. Potilasrekisterien pitoon ja tietojen siirtelyyn liittyvät ongelmat pysyisivät ennallaan, mikäli terveydenhuoltolaki ei toteutuisi ja perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon erillisten rekisterien pito jatkuisi.

Byrokratiaa vai tietosuojaa?

Terveydenhuoltolakiehdotus on parhaillaan laajalla lausuntokierroksella. Lausuntojen määräaika päättyy lokakuun lopussa 2008.

Erityisen mielenkiintoista on nähdä, koetaanko lausuntojen perusteella suostumuksen pyytäminen julkisen sektorin terveydenhuollon sisällä sekä potilaiden että terveydenhuollon ammattihenkilöiden näkökulmasta tarpeettomaksi byrokratiaksi vai koetaanko tämä hallinnollinen raja-aita edelleen tärkeäksi tietosuojan turvaajaksi.

Tietoa terveydenhuoltolaista THL:n sivuilta >>

------

[KIRJOITTAJA]

Hallitusneuvos Päivi Salo työskentelee sosiaali- ja terveysministeriön esikuntayksikössä.

Anna palautetta

Kommentit (0 kpl)

Ei kommentteja.

 

Kommentoi








Kyllä


* = Pakollinen tieto
 

 

tietosuoja_logo_2013.gif

 

 

 

Vastaava toimittaja
Hanna Tamminen


 


 

 

 

 

Julkaisijat
Tietosuojalautakunta
Tietosuojavaltuutetun toimisto
Viestintävirasto
Patentti- ja rekisterihallitus



 

 

 

 

 

 

 

Rekisteriselosteet »

Tietoa evästeistä »

 

 

 

Tietosuoja-verkkojulkaisua julkaistaan Tietosuoja-lehden yhteydessä. Yhdessä lehti ja verkkojulkaisu tutustuttavat tietosuojan normeihin ja käytäntöön, tietoturvaan ja viestinnän luottamuksellisuuteen. Tarkoituksena on ohjata hyvään rekisterinpitoon sekä tietoturvallisuuden ja viestinnän luottamuksellisuuden varmistamiseen.