Tulostusversio

3/2009

Muuttuva media haastaa kasvattajat

Teksti: Johanna Vuori

Koulujen tehtävänä on kasvattaa kansalaisia, mutta riittävätkö voimavarat nettikasvatukseen?

Sosiaalinen media tuo lasten ja nuorten arkeen uudenlaisia mahdollisuuksia pitää yhteyttä ystäviin, tulla kuulluksi ja nähdyksi. Kiehtovassa verkkomaailmassa raja oikean ja väärän suhteen voi kuitenkin hämärtyä.

Miten koulujen nettikasvatusta tuetaan ja millaista nettikasvatusta tulisi olla tarjolla, jotta nuoret ymmärtäisivät oikeutensa ja velvollisuutensa verkossa?

Opetusneuvos Ella Kiesi Opetushallituksesta kertoo, että opetushallitus on järjestänyt maksullisia täydennyskoulutuspäiviä opettajille myös nettikasvatuksesta, mutta koulutusta tarvittaisiin nykyistä enemmän.

"Aihe myös kiinnostaa opettajia, onhan koulujen tavoite kasvattaa kansalaisia toimimaan vastuullisesti yhteiskunnassa", Kiesi toteaa.

Kouluammuskeluihin liittyneiden nettiuhkauksien lisäksi opettajia puhuttavat nettikiusaaminen, yksityisyydensuoja ja kunnianloukkauskysymykset.

"Opettajien on kuitenkin usein hankala hallita moninainen lainsäädäntö, joka liittyy netissä toimimiseen", Kiesi kertoo.

Ehtivätkö koulut mukaan?

Muuttuva media on kouluille haaste. Tällä hetkellä käytössä olevaa perusopetuksen opetussuunnitelmaa laadittaessa esimerkiksi sosiaalisesta mediasta ei tiedetty, eikä sen mukanaan tuomiin tietoturvaongelmiin voitu varautua.

"Nettikasvatus sisältyy vuonna 2004 uudistuneeseen perusopetuksen opetussuunnitelmaan Ihminen ja teknologia sekä Viestintä ja mediataito -aihekokonaisuuksien alle", Kiesi kertoo.

Viime kädessä nettikasvatuksen rooli kouluissa riippuu siitä, miten opetussuunnitelmaa noudatetaan. Kiesi arvioi, että tietotekniikan hyödyntämisen suhteen koulut ovat jakaantuneet ja tämä heijastuu tietysti myös nettikasvatukseen.

Opetushallitus on antanut myös suositukset tieto- ja viestintätekniikan opetuksen tavoitteista ja opetuksen tasosta peruskoulun päättötasolla. Yksi osa koskee tietoturvaa ja etiikkaa. Suositusten mukaan oppilaan tulisi osata noudattaa tietoturvan periaatteita, suojautua haitalliselta materiaalilta suojaamalla itsensä ja koneensa ja turvata oma yksityisyydensuojansa. Oppilaan tulisi osata myös käyttäytyä eettisesti ja noudattaa hyviä käytöstapoja internetissä sekä tuntea tekijänoikeusperiaatteet.

Opetuksen toteutus on kirjavaa vastuun jäädessä kunnille. Ajantasaisia seurantatuloksia tavoitteiden saavuttamisesta ei ole olemassa.

Vetoapua järjestöiltä

Järjestöt ovat osaltaan vastanneet koulujen tarpeeseen saada nettikasvatusta. Mannerheimin Lastensuojeluliitto on vuodesta 2006 lähtien tarjonnut kouluille Viisaasti verkossa -koulutuspalvelua. Kouluttajat kiertävät peruskouluissa kertomassa turvallisesta ja fiksusta netin käytöstä. Liiton mediakasvatuksen suunnittelija Sanna Spišákin mukaan koulut ovat löytäneet palvelun hyvin, ja koulutuksia tilataan viikoittain.

Tänä vuonna Mannerheimin Lastensuojeluliitto aloitti yhdessä Suomen Asianajajaliiton kanssa uuden, nettimaailman laillisuuskasvatukseen liittyvän hankkeen.

Liitot ovat julkaisseet oppimateriaalia ja kiertäneet vapaaehtoisten asianajajien ja kouluttajien voimin kertomassa yläasteikäisille nettimaailman oikeuksista ja velvollisuuksista.

Sanna Spišák kertoo, että laillisuusaineiston tuottaminen lähti liikkeelle opettajien toiveista. Koulut janoavat tietoa esimerkiksi siitä, millaisiin rikoksiin netissä voi syyllistyä ihan tietämättään.

Lakiasiat kiinnostavat nuoria

Spišák kertoo yllättyneensä oppilaiden suuresta kiinnostuksesta lakiasioihin.

”Oppilaat haluavat tietoa siitä, mitä tarkoittaa kunnianloukkaus tai yksityisten tietojen levittäminen netissä, millaisia oikeuksia heillä on itse tuottamaansa materiaaliin, kuka voi levittää omia valokuvia netissä ja kuinka netin kautta voi vaikuttaa. Myös nettikiusaamisesta ja sen seuraamuksista on tullut kysymyksiä.”

Verkko toimintaympäristönä haastaa oikeuskäsityksiä.

”Nuoret ja aikuiset käsittävät kyllä pääsääntöisesti, että vaikkapa toisen asiaton arvostelu päin naamaa voi olla pahimmillaan kunnianloukkaus. Verkkoympäristössä kunnianloukkaukseen ja tekijänoikeudellisiin kysymyksiin liittyvät rajanvedot kuitenkin hämärtyvät, kun tuntuu, että verkossa voi toimia anonyymisti. Verkossa unohtuu helposti, että samat lakipykälät pätevät myös siellä”, Asianajajaliiton viestintälakimies Janne Laukkanen sanoo.

Nuorten nettiosaaminen vaihtelee Laukkasen mukaan paljon myös ikäryhmän sisällä. 15-vuotiaissa asianajajat kuitenkin kohtaavat jo useita nettivelhoja, jotka esittävät vaikeita kysymyksiä.

Osa koulutuksissa esille tulleista tapauksista on vakavuudeltaan senasteisia, että rikosprosessi lähtee liikkeelle.

”On kuitenkin tärkeää, että asioista keskustellaan aina myös kouluyhteisön sisällä”, Laukkanen muistuttaa.

Monenlaista kasvatusta

Mediakasvatuksen ammattilaiset toivoisivat kouluihin nykyistä monipuolisempaa media- ja nettikasvatusta. Yksi malli ei sovi kaikille, ja eri-ikäisten lasten tarpeet pitäisi ottaa huomioon.

Sanna Spišákin mukaan koulujen opetuksessa tulisi panostaa nettikasvatukseen yhä enenevissä määrin eri oppiaineissa. Koska yhä nuoremmat lapset käyttävät nettiä, nettikasvatusta tulisi olla jo ensimmäiseltä luokalta lähtien.

”Pienten lasten kanssa tulisi keskustella netin pelisäännöistä, siitä, mikä on fiksua ja turvallista netin käyttöä ja millaisilla saiteilla kannattaa surffata”, Spišák toteaa.

Nuorten kasvaessa on Spišákin mukaan puolestaan tuotava netin käyttöön liittyvät sosiaaliset suhteet esille painottaen sosiaalisen kanssakäymisen hyviä puolia, mutta toisaalta kertomalla myös sosiaalisen median riskeistä.

Arjen tietoyhteiskunnan neuvottelukunnan alla toimii Lasten ja nuorten Mediafoorumi, jonka tehtäviin kuuluu muun muassa arvioida netin roolia nuorten arjessa.

Mediafoorumin sihteeri, neuvotteleva virkamies Aleksandra Partanen muistuttaa, että nettikasvatus on jatkuvasti ajankohtaista, ja jatkuvuus on teematapahtumia tärkeämpää.

Kasvatuksellista puolta ei tulisi unohtaa.

”Nettikasvatuksessa pitäisi panostaa siihen, ettei nettikasvatusta pidettäisi vain teknologian käyttöopetuksena. Kouluissa tarvitaan ennemminkin vanhempien ja opettajien viisautta siitä, millä tavalla netin sisältöjä tulisi hahmottaa kriittisesti ja miten niitä pystyy koulussa hyödyntämään”, Partanen sanoo.

Koulujen, vanhempien ja järjestöjen välille kaivataan enemmän yhteistyötä.

”Nettikasvatuksen hyväksi on tehty ja tehdään paljon hyvää työtä, mutta se, miten saataisiin kaikki hyvä opettajien ulottuville, on haaste kaikille nettikasvatuksen toteuttajille”, Sanna Spišák muistuttaa.

”Nettikasvatus on vanhempien asia, mutta se on myös koulujen ja yhteiskunnan asia. Meidän kaikkien vastuulla aikuisina ja kasvattajina on huolehtia siitä, että lapset ja nuoret saavat laadukasta mediakasvatusta.”

Valta vetää kokeilemaan

Koulusta tarkasteltuna opettajien ja koulujen rooli nettikasvatuksessa on haastava.

”Oppilaat ovat siinä mielessä tavoittamattomissa, että heillä on netissä paljon enemmän valtaa kuin ehkä reaalielämässä, tai ainakin vallankäyttö voi huumata, ja kokeilut ovat yleisiä. He liikkuvat omilla sivuillaan, jonne he eivät ehkä aikuisia toivokaan. Koulun haaste on pitää nuori reaalimaailmassa kiinni, koska esimerkiksi netin peliympäristöt ovat jo niin houkuttelevia ja todentuntuisia, että oikean ja väärän raja voi helposti hämärtyä”, Mikkelin Lyseon koulun äidinkielen ja kirjallisuuden sekä median opettaja Sari Noponen puntaroi. Hän sai aikakauslehdistön mediakasvattajapalkinnon vuonna 2007.

Noposen mukaan paras tapa kertoa nettimaailmasta on tehdä se luontevasti eri yhteyksissä.

”Oppilaat elävät vielä hetkessä. Luennoimalla ei saavuteta mitään, vaan vasta sitten, kun ollaan asian äärellä eli etsitään esimerkiksi sopivaa lähdetietoa. Jokaisen opettajan on muistutettava, ja myös omalla käytöksellään osoitettava, että noudattaa lakia”, Noponen painottaa.

”Vastaukset ovat harvoin pelkästään oikeita ja vääriä, on oltava valmis herättämään keskustelua ja sietämään epävarmuutta.”

Noponen luottaa kuitenkin nuorten oikeustajuun:

”Nähdäkseni nuoret ovat taitavia havaitsemaan netin "vaaroja" ja sopimattomuuksia, eivätkä hyväksy niitä. Sitten astuu kuvaan leikki ja huvi, jonka seurauksia ei osata ajatella.”

Rahaa ei ole

Nettikasvatus voi monessa koulussa jäädä moninaisten muiden kasvatustehtävien varjoon, joten nettikasvatukseen satsaaminen on koulu- ja opettajakohtaista. Sari Noponen heittää pallon opettajille ja rehtoreille: Opettajien on keskusteltava keskenään mediakasvatuksesta. Rehtorien on huolehdittava siitä, että koulujen kasvatustavoitteissa on selkeät ohjeet myös nettikasvatuksesta.

Hän perää myös enemmän resursseja.

”Opettajien on saatava koulutusta aiheesta ja toimiva nettiympäristö kouluun. Käytäntö on kouluissa kirjavaa: Jossain uusin tekniikka on käytössä, jossain painitaan käyttöongelmien parissa. Rahaa ei ole.”

Opettajapolven nuorentuminen vaikuttaa joka tapauksessa nettikasvatukseen. Nuoremmille opettajille nettimaailma on luonteva ja helppo ympäristö.

Lue myös

Muuttuva media: Uusia ja vanhoja hankkeita »
Anna palautetta

Kommentit (0 kpl)

Ei kommentteja.

 

Kommentoi








Kyllä


* = Pakollinen tieto
 

 

tietosuoja_logo_2013.gif

 

 

 

Vastaava toimittaja
Hanna Tamminen


 


 

 

 

 

Julkaisijat
Tietosuojalautakunta
Tietosuojavaltuutetun toimisto
Viestintävirasto
Patentti- ja rekisterihallitus



 

 

 

 

 

 

 

Rekisteriselosteet »

Tietoa evästeistä »

 

 

 

Tietosuoja-verkkojulkaisua julkaistaan Tietosuoja-lehden yhteydessä. Yhdessä lehti ja verkkojulkaisu tutustuttavat tietosuojan normeihin ja käytäntöön, tietoturvaan ja viestinnän luottamuksellisuuteen. Tarkoituksena on ohjata hyvään rekisterinpitoon sekä tietoturvallisuuden ja viestinnän luottamuksellisuuden varmistamiseen.