Tulostusversio

4/2009

Henkilörekisterit: Onko vainajan tiedoilla suojaa?

Teksti: Heikki Huhtiniemi

Henkilötietolakia sovelletaan yksilöön yhdistettäviin tietoihin mutta koskeeko laki myös kuolleiden ihmisten tietoja? Tämä kysymys voi liittyä esimerkiksi historiallisesti mielenkiintoisten aineistojen, kuten rekisterien, asiakirjojen ja kuvien viemiseen avoimeen tietoverkkoon.

Henkilötiedolla tarkoitetaan henkilötietolain mukaan kaikenlaisia ihmistä, hänen ominaisuuksiaan tai elinolojaan koskevia merkintöjä, jotka voidaan tunnistaa häntä tai hänen perhettään koskeviksi.

Henkilötietolaissa ei nimenomaisesti säädetä kuolleen henkilön yksityisyydensuojasta, kuten ei lain säätämisohjeena olleessa EU:n henkilötietodirektiivissäkään.

EY-tuomioistuimen tulkinnan valossa jäsenvaltio voi kuitenkin laajentaa kansallisen tietosuojalain säännöksiä joiltakin osin kattamaan kuolleita koskevien henkilötietojen käsittelyä. Ratkaisussaan tuomioistuin totesi, että jäsenmaa voi laajentaa direktiivin täytäntöönpanemiseksi antamansa lain soveltamisalaa myös direktiivin ulkopuolisiin aloihin, ellei jokin muu EU-säännös tätä estä.

EU-maiden tietosuojavaltuutettujen työryhmä on lausunnossaan katsonut, etteivät kuolleita koskevat tiedot ole periaatteissa henkilötietoja, joihin sovellettaisiin henkilötietodirektiiviä. Työryhmä perustelee näkemystään sillä, että kuolleet eivät enää ole yksityisoikeudellisia luonnollisia henkilöitä. Vainajien tiedot voivat kuitenkin joissakin tapauksissa nauttia epäsuorasti jonkin verran suojaa.

Laki suojaa myös vainajaa

Suomessa henkilötietolain soveltamisessa on katsottu, että henkilötiedon määritelmä sinänsä kattaa myös kuollutta henkilöä koskevat tiedot. Henkilötietolain tarkoituksena on suojata henkilön itsensä lisäksi myös hänen muistoaan ja omaisiaan.

Henkilötietolaki voi tulla sovellettavaksi kuolleita henkilöitä koskevien tietojen käsittelyyn sillä perusteella, että kyseisten tietojen voidaan samalla katsoa koskevan tunnistettavissa olevia eläviä henkilöitä ja heidän yksityisyyttään. Yksityisyyden suojan tarpeen voidaan kuitenkin katsoa vähenevän, kun kysymys on tiedoista, jotka koskevat kauan sitten kuolleita.

Aineistolla merkitystä

Yksityisyyden suojan tarvetta ja siten lain ajallista ulottuvuutta arvioitaessa on otettava huomioon myös käsiteltävien tietojen laatu. Samassakin aineistossa voi olla henkilötietoja, joihin henkilötietolakia sovelletaan ja toisaalta tietoja, joihin sitä ei sovelleta.

Esimerkkinä rajanvedosta voidaan mainita Suomen sotasurmat 1914−1922-tutkimushanke, jossa eri lähteistä koottiin suuri tietokanta ensimmäiseen maailmansotaan, sisällissotaan ja heimosotiin liittyvistä kuolintapauksista. Hankkeeseen haluttiin kerätä henkilötietoja sekä surmansa saaneista että surmaajista.

Tietosuojalautakunnan päätöksen mukaan henkilötietolakia sovellettiin surmaajiin, mutta ei surmansa saaneisiin. Surmansa saaneita koskevia tietoja sai siten kerätä ja tallentaa matrikkeliin ja tieteelliseen tutkimukseen. Lautakunta perusteli päätöstä lain tarkoituksella ja sillä, että surmansa saaneiden kuolemasta oli kulunut yli 75 vuotta.

Sen sijaan lautakunta hylkäsi poikkeuslupahakemuksen saada kerätä ja tallettaa surmaajien tietoja. Lautakunta katsoi, että poikkeusluvan edellytykset eivät täyttyneet, kun otettiin huomioon tietojen laatu ja niiden suuret virhemahdollisuudet. Yksittäiset surmaaja olisivat olleet tunnistettavissa, ja tietokanta olisi vaarantanut surmaajien ja heidän omaistensa yksityisyydensuojan.

Salassapito ei pääty kuolemaan

Miten kauas ajassa tietosuoja ulottuu, kun kyse on vainajan henkilötiedoista? Suuntaa-antavana ohjeena voidaan pitää muun lainsäädännön salassapitosäännöksiä. Esimerkiksi väestötietolain mukaan väestötietojärjestelmässä olevat henkilötiedot tulevat julkisiksi, kun henkilön kuolemasta on kulunut 25 vuotta.

Myös potilaan asemasta ja oikeuksista annetussa laissa salassapitovelvollisuus ei pääty potilaan kuolemaan. Lain mukaan potilaalle annettua terveyden- ja sairaanhoitoa koskevia tietoja voidaan kuoleman jälkeen antaa perustellusta kirjallisesta hakemuksesta niitä tarvitsevalle: Edellytyksenä on, että hakija välttämättä tarvitsee tietoja tärkeiden etujensa tai oikeuksiensa selvittämiseen tai toteuttamiseen. Hakija ei saa käyttää tai luovuttaa tietoja edelleen muuhun tarkoitukseen.

Tietosuojavaltuutetun ohjauskäytännössä henkilötiedon määritelmän kattama sukulaisuussuhde on yleensä ulotettu vain seuraavaan sukupolveen eli elossa olevien henkilöiden vanhempiin. Kategorisesti tätä kriteeriä ei kuitenkaan voida soveltaa: Kuolleiden henkilöiden kohdalla yksityisyyttä ja henkilötietojen suojaa koskevien säädösten soveltuvuutta harkittaessa tulee ottaa huomioon tapauskohtaiset seikat, tietojen ajallinen ulottuvuus sekä niiden mahdollinen arkaluonteisuus.

Arkaluonteisten henkilötietojen käsittely on henkilötietolain mukaan kokonaan kielletty eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta. Arkaluonteisuuden päättymiselle ei ole henkilötietolainsäädännössä asetettu takarajaa. Kuitenkin arkaluonteistenkin tietojen suojaustarve vähenee, kun käsitellään kauan sitten kuolleiden henkilöiden henkilötietoja

Henkilötietolakia voidaan soveltaa, jos vainajaa koskevalla tiedolla saattaa olla vaikutusta elävän henkilön yksityisyydensuojaan. Tämän vuoksi yleisesti soveltuvien aikarajojen määritteleminen ei ole tarkoituksenmukaista, vaikka voidaankin arvioida, että esimerkiksi yli 130 vuotta sitten syntyneiden henkilöiden lapsia ei enää ole elossa. Henkilötietolain soveltaminen kuolleisiin edellyttääkin tapauskohtaista harkintaa.

 

---

[KIRJOITTAJA]

Ylitarkastaja Heikki Huhtiniemi työskentelee tietosuojavaltuutetun toimistossa.

Lue myös

Henkilörekisterit: Perustavanlaatuista tietoa »
Henkilörekisterit: Väestötietojärjestelmä »
Henkilörekisterit: Yritys- ja yhteisötietojärjestelmät »
Henkilörekisterit: Kiinteistötietojärjestelmä »
Anna palautetta

Kommentit (0 kpl)

Ei kommentteja.

 

Kommentoi








Kyllä


* = Pakollinen tieto
 

 

tietosuoja_logo_2013.gif

 

 

 

Vastaava toimittaja
Hanna Tamminen


 


 

 

 

 

Julkaisijat
Tietosuojalautakunta
Tietosuojavaltuutetun toimisto
Viestintävirasto
Patentti- ja rekisterihallitus



 

 

 

 

 

 

 

Rekisteriselosteet »

Tietoa evästeistä »

 

 

 

Tietosuoja-verkkojulkaisua julkaistaan Tietosuoja-lehden yhteydessä. Yhdessä lehti ja verkkojulkaisu tutustuttavat tietosuojan normeihin ja käytäntöön, tietoturvaan ja viestinnän luottamuksellisuuteen. Tarkoituksena on ohjata hyvään rekisterinpitoon sekä tietoturvallisuuden ja viestinnän luottamuksellisuuden varmistamiseen.