Tulostusversio

3/2010

Yksityisyys: Sananvapausratkaisuissa punnitaan eri ihmisoikeuksia

Teksti: Päivi Tiilikka

Sananvapauslainsäädännön soveltamisessa joudutaan punnitsemaan keskenään samanarvoisia perus- ja ihmisoikeuksia; sananvapautta ja yksityiselämän suojaa. Punninta saadaan parempaan tasapainoon juurruttamalla ihmisoikeudet Suomessakin luonnolliseksi osaksi kansallista lainkäyttöä.

Oikeustieteen tohtori Päivi Tiilikka vertaili oikeusministeriön pyynnöstä sananvapautta, yksityiselämän ja kunnian suojaa sekä lähdesuojaa Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Alankomaissa.

Syynä selvityksen tilaamiseen oli se, että Suomi oli saanut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta (EIT) useita sananvapauden loukkauksen toteavia tuomioita, joten ministeriö halusi kartoittaa mahdolliset lainmuutostarpeet.

Tämän vuoden heinäkuun loppuun mennessä Suomi oli saanut EIT:ltä 14 sananvapaustuomiota, kun Ruotsilla, Norjalla ja Alankomailla vastaavat luvut olivat 2, 5 ja 4 tuomiota.

Sananvapautta voidaan rajoittaa

Sananvapaus tarkoittaa jokaisen oikeutta ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Sen tarkoituksena on turvata vapaa mielipiteenmuodostus, avoin julkinen keskustelu, joukkotiedotuksen vapaa kehitys ja moniarvoisuus sekä mahdollisuus julkiseen kritiikkiin. Sananvapaudella on myös huomattava viihteellinen ja sivistyksellinen merkitys.

Sananvapautta voidaan rajoittaa tärkeiden intressien, kuten erityisesti toisten perus- tai ihmisoikeuksien, turvaamiseksi. Rajoitusten tulee olla täsmällisiä, tarkkarajaisia ja oikeassa suhteessa tavoiteltavan päämäärään nähden. Tyypillisinä puuttumiskeinoina ovat rangaistukset ja vahingonkorvausvelvollisuus.

Sananvapautta rajoittavia kriminalisointeja ovat esimerkiksi yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen, kunnianloukkaus, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, uskonrauhan rikkominen ja laiton uhkaus. Vahingonkorvausta vaaditaan tyypillisesti kärsimyksestä ja/tai puhtaasta varallisuusvahingosta.

Rajanveto hankalaa

Koska yksityiselämä ja kunnia turvataan perus- ja ihmisoikeuksina, valtio on velvollinen luomaan ja ylläpitämään näitä oikeuksia turvaavaa lainsäädäntöä. Tästä aiheutuu vaikeita rajanvetoja yhtälailla perus- ja ihmisoikeutena turvatun sananvapauden sekä yksityiselämän ja kunnian suojan välille.

Esimerkiksi huhtikuussa 2009 Norja joutui Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöksellä A. v. Norja maksamaan vankilasta vapautuneelle murhamiehelle 19 000 euron vahingonkorvauksen. Norjalaislehdet olivat maininneet uuden surmatapauksen uutisoinnissa, että mies oli poliisin mielestä "kiinnostavin henkilö" ja kertoneet tämän aiemmasta rikoshistoriasta epäselvän kuvan kera. Kansalliset tuomioistuimet eivät olleet tuominneet lehtiä korvausvelvollisiksi.

EIT:n ratkaisu on yllättävä, koska kysymys oli henki- ja eräisiin muihinkin rikoksiin syyllistyneestä ja tätä kautta julkiselle areenalle omien tekojensa kautta astuneesta henkilöstä. Lisäksi lehtijutuissa oli mainittu, että mies oli kiistänyt osallisuutensa surmaan ja että poliisi oli kuullut häntä nimenomaan todistajana.

EIT:n tuomitsema 19 000 euron korvaus on huomattavan suuri verrattuna esimerkiksi Suomessa mediajutuissa tuomittaviin kärsimyskorvauksiin tai niihin noin 5 000 euron suuruisiin korvaussummiin, joita EIT on sananvapauden loukkaamistapauksissa toimittajille tuominnut.

Tapaus on osoitus siitä, että sananvapautta ja yksilönsuojaa koskeva ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntö voi olla vaikeasti ennustettavaa.

Suomen lainsäädäntö pärjää vertailumaille

Selvityksen tuloksena oli, että sananvapauslainsäädäntömme ei yleisesti ottaen ole sen rajoittavampaa kuin vertailumaiden eli Ruotsin, Norjan tai Alankomaiden lainsäädäntö. Toki yksityiskohdissa on eroja sekä lievempään että ankarampaan suuntaan.

Monien journalistien ihailema Ruotsin omalaatuinen yhden tahon vastuuseen perustuva sananvapausrikosjärjestelmä turvaa hyvin sananvapauden mutta on ongelmallinen Euroopan ihmisoikeussopimuksessa turvatun syyttömyysolettaman kannalta. Suomen sananvapauslaissa lievennettiin päätoimittajan vastuuta nimenomaan syyttömyysolettaman vuoksi. Ihmisoikeussopimus ei tosin sinällään kiellä syyllisyysolettamia, jos ne on mahdollista kohtuullisin ponnistuksin kumota.

Ruotsalaisissa komiteamietinnöissä on perustellusti esitetty kritiikkiä liian heikosta yksilönsuojasta. Ruotsissa yksityiselämää suojataan vain pistemäisesti ja joissakin tapauksissa sananvapaudelle alisteisesti. Esimerkiksi salakatselua ei ole onnistuttu kriminalisoimaan, vaikka oikeustilaa pidetäänkin ongelmallisena.

Vanhoille tulkinnoille turhan paljon painoa

Niissä EIT:n tapauksissa, joissa kyse oli suomalaisista sananvapausloukkauksista, lainsäädäntömme olisi mahdollistanut myös sananvapausmyönteiset tulkinnat.

Syynä sananvapauden kannalta rajoittuneisiin tuomioihin voi olla ensinnäkin suomalaisten tuomioistuinten pykälä- ja esityöuskollisuus. Toisin sanoen lakien soveltamisessa on pantu hieman liikaa painoarvoa lain kirjaimelliselle soveltamiselle ja vanhojen esitöiden lausumille sen sijaan, että olisi sovellettu oikeusongelmaa koskevasta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännöstä ilmeneviä periaatteita.

Tästä juontanevat juurensa myös EIT:n huhtikuussa antamat viisi langettavaa tuomiota, jotka liittyvät entisen valtakunnansovittelijan naisystävän yksityiselämän suojaan: alemmat oikeudet olivat seuranneet korkeimman oikeuden aiempaa ennakkotapausta kyseisen henkilön yksityiselämän suojasta.

Lisäksi vaikuttaa siltä, että EIT on niputti yhteen kaikki viisi samaa henkilöä koskevaa tapausta, vaikka niissä julkaistut tiedot ja niiden esittämistapa poikkesivat melko lailla toisistaan.

EIT myös laski yhteen naiselle eri oikeudenkäynneissä tuomitut vahingonkorvaukset pitäen niitä suhteettoman suurina. Tällaiseen monet oikeudenkäynnit huomioon ottavaan arviointiin ei tavallisesti ole mahdollisuutta kansallisessa tuomioistuimessa.

Nuori ihmisoikeuskulttuuri

Suomalaiset kunnianloukkausjutut ajetaan siviiliperusteisen korvauskanteen sijaan useimmiten rikosperusteisina ja virallisen syyttäjän toimesta. Tämä on asianomistajalle helppoa ja halpaa, mikä saattaa lisätä oikeudenkäyntien määrää entisestään.

Norjassa on hyväksytty kunnianloukkauksen dekriminalisoiva lainsäädäntö, joka tosin ei ole vielä tullut voimaan. Oma kysymyksensä on, tarjoaako pelkkä korvausvastuu riittävän turvan loukkauksia vastaan, kun sillä ei ole pelotusvaikutusta maksukyvyttömiin henkilöihin nähden.

Suomen ihmisoikeuskulttuuri on nuori verrattuna vertailumaihin, jotka ovat olleet Euroopan ihmisoikeussopimuksen osapuolia jo 1950-luvulta alkaen. Sananvapauden ja yksilönsuojan välinen punninta saadaan parempaan tasapainoon siten, että ihmisoikeudet juurtuvat Suomessakin luonnolliseksi osaksi kansallista lainkäyttöä. Ihmisoikeudet eivät ole vain erillinen saareke, vaan koko oikeusjärjestelmän läpäiseviä perustavanlaatuisia oikeuksia.

Perustelujen laadulla merkitystä EIT:ssä

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön tarkastelu osoittaa, että yksityiselämän suoja on 2000-luvulla vahvistunut suhteessa sananvapauteen. Samaan aikaan EIT:n oikeuskäytäntö on tullut aikaisempaa vaikeammin ennustettavaksi.

Kansallisten tuomioistuinten kannalta tämä vaikeuttaa EIT:n hyväksymään ratkaisuun päätymistä vaikeissa punnintatilanteissa. Tällöin vastakkain ovat kaksi ihmisoikeutta, sananvapaus ja yksityiselämän (mukaan lukien maineen) suoja. Toisen oikeuden liian hyvä suoja voi rikkoa toista ihmisoikeutta vastaan.

Etenkin harkinnanvaraisissa tapauksissa kansallisen tuomion analyyttisillä ja hyvin punnituilla perusteluilla on ihmisoikeustuomioistuimen käsittelyssä suuri merkitys. Tämän vuoksi on tärkeää, että perustelujen laatuun panostetaan, ja että sananvapauden ja yksityiselämän suojan välinen punninta on näkyvää. 

---

[KIRJOITTAJA]

Päivi Tiilikka on tutkijatohtori Helsingin yliopiston Kansainvälisen talousoikeuden instituutissa.

Anna palautetta

Kommentit (0 kpl)

Ei kommentteja.

 

Kommentoi








Kyllä


* = Pakollinen tieto
 

 

tietosuoja_logo_2013.gif

 

 

 

Vastaava toimittaja
Hanna Tamminen


 


 

 

 

 

Julkaisijat
Tietosuojalautakunta
Tietosuojavaltuutetun toimisto
Viestintävirasto
Patentti- ja rekisterihallitus



 

 

 

 

 

 

 

Rekisteriselosteet »

Tietoa evästeistä »

 

 

 

Tietosuoja-verkkojulkaisua julkaistaan Tietosuoja-lehden yhteydessä. Yhdessä lehti ja verkkojulkaisu tutustuttavat tietosuojan normeihin ja käytäntöön, tietoturvaan ja viestinnän luottamuksellisuuteen. Tarkoituksena on ohjata hyvään rekisterinpitoon sekä tietoturvallisuuden ja viestinnän luottamuksellisuuden varmistamiseen.