Tulostusversio

2/2010

Pääkirjoitus 2/2010

Teksti: Anna Lauttamus-Kauppila

Euroopan unionin tietosuojaviranomaiset ja useat mediat ovat viime aikoina älähtäneet internetin yhteisöpalveluiden piittaamattomuudesta yksityisyydensuojaa kohtaan. Vielä pari vuotta sitten virtuaaliyhteisöihin hullaantuneet toimittajat kuvailivat laajasti yhteisöjen positiivisia puolia, eikä yksityisyydensuojasta tuntunut kukaan olevan kiinnostunut, saati huolissaan.

Nyt hampaisiin on joutunut erityisesti 400 miljoonan käyttäjän Facebook, joka keneltäkään kysymättä muutti yksityisyysasetuksiaan viime vuoden lopulla. Tietosuojaviranomaiset kritisoivat ennen kaikkea sitä, että muutosten jälkeen hakukoneet löytävät käyttäjien profiilit ja kaverilistat ja että statuspäivitykset ovat oletusarvoisesti julkisia, jollei niiden näkymistä ymmärrä erikseen rajoittaa. Asiaintilan kun pitäisi olla juuri toisin päin.

Toki Facebookissakin on edelleen mahdollista suojata omia tietojaan, jos vain osaa ja jaksaa siihen ryhtyä. Toimittaja Nick Bolton hämmästeli toukokuun puolivälissä New York Timesin jutussa Facebookin yksityisyysasetusten ohjeistusta - ohjeet ovat toimittajan laskujen mukaan nimittäin pidemmät kuin Yhdysvaltain perustuslaki. Lisäksi yksityisyysasetusten tekemiseksi käyttäjän tulee klikata noin 50 painiketta ja tehdä 170 valintaa. Kuka siis viitsii tai ehtii paneutua moiseen viidakkoon?

Taloussanomat taas siteerasi äskettäin verkkoyrittäjä Dan Yoderia, joka väittää Facebookin jopa julistaneen "sodan yksityisyyttä vastaan". Totta tai ei, Yoder joka tapauksessa lataa pistämättömiä syitä luopua Facebookin käytöstä, joista merkittävin on nimenomaan Facebookin pyrkimys julkisen tiedon - ja siten mainostulojen - maksimointiin yksityisyyden kustannuksella.

Facebook ei liene ainoa syntinen verkkomaailmassa, vaan useimmilla yhteisöpalvelujen toteuttajilla on yksityisyyden kunnioittamisessa parantamisen varaa. Yhtä lailla meidän käyttäjien on syytä kohentaa huolellisuuttamme.

Itse tulin yllätetyksi, kun googlaamalla oman nimeni löysin hakukoneen kautta LinkedIn-palvelun linkistä lähes kaikki palveluun antamani tiedot, vaikka toisin olin kuvitellut. Yksityisyysasetusten oletusarvot oli tässäkin palvelussa jossain vaiheessa muutettu ilman sen suurempaa käyttäjien informointia. Mutta, myöntää täytyy, en itsekään ollut tietojeni julkisuusasteeseen kovin suurta huomiota kiinnittänyt. Sen sijaan tietoja alun perin antaessani olin ollut tarkkana kuin porkkana, joten varsinaista vahinkoa profiilini julkisuudesta tuskin on minulle koitunut. Jotain toivottavasti kuitenkin opin.

Tutkimuspäällikkö Janne Matikainen kirjoitti edellisessä Tietosuojassa aikuisten sosiaalisen median käytöstä, jonka hän toivoi tekevän yhteisöpalveluista entistä vastuullisempia. Tämä siksi, että meillä aikuisilla pitäisi olla nuoria paremmat eväät ymmärtää sosiaalisen median olevan ihmisten media eli ihan oikeiden elävien olentojen välinen vuorovaikutuskanava. Jospa niin käyttäjät kuin palveluntarjoajat tämän sisäistäisivät. Toivoa todella sopii.



Anna palautetta

Kommentit (0 kpl)

Ei kommentteja.

 

Kommentoi








Kyllä


* = Pakollinen tieto
 

 

tietosuoja_logo_2013.gif

 

 

 

Vastaava toimittaja
Hanna Tamminen


 


 

 

 

 

Julkaisijat
Tietosuojalautakunta
Tietosuojavaltuutetun toimisto
Viestintävirasto
Patentti- ja rekisterihallitus



 

 

 

 

 

 

 

Rekisteriselosteet »

Tietoa evästeistä »

 

 

 

Tietosuoja-verkkojulkaisua julkaistaan Tietosuoja-lehden yhteydessä. Yhdessä lehti ja verkkojulkaisu tutustuttavat tietosuojan normeihin ja käytäntöön, tietoturvaan ja viestinnän luottamuksellisuuteen. Tarkoituksena on ohjata hyvään rekisterinpitoon sekä tietoturvallisuuden ja viestinnän luottamuksellisuuden varmistamiseen.