Tulostusversio

4/2010

Kolumni: Alas identiteetit!

Teksti: Tuomas Nevanlinna

Identiteetti on vastaus kysymykseen "kuka minä olen?". Yksi mahdollinen identiteetti juontuu omasta sosiaalisesta roolista tai asemasta: olen virkamies, postinkantaja... Keskiajalla tämä vastaus riittikin. Ritari oli ritari munaskuitaan myöten. Ei ollut "ihmistä nimeltä Lancelot ritarinhaarniskan takana". Tähän tapaan kunnia-häpeä-kulttuureissa yhä ajatellaan.

Vasta moderni maailma synnyttää kysymyksen ihmisen todellisesta minästä sosiaalisen identiteetin alla piilevänä intiiminä rikkautena. Kysymys aidosta minästä kuitenkin vain ahdistaa. Yhtäältä huokaamme: "Ei, en oikeasti ole tarjoilija, vaan tuleva esikoiskirjailija!" Toisaalta pelkäämme olevamme riittämättömiä suhteessa rooliin: "Mitä olen tehnyt ansaitakseni tämän? Olenko pelkkä huijari..?" Eletään häpeäkulttuurin sijasta syyllisyyden kulttuurissa.

Nyt elämme kolmatta vaihetta. Tietoyhteiskunta on murtanut perinteiset ammatti-identiteetit ja tilalle on astunut verkostoitunut, alati uusiin haasteisiin valmis moniosaaja. Kulttuuritutkijoiden mukaan perinteiset perheeseen, sukupuoleen ja kansakuntaan perustuvat identiteetit ovat liikkeessä, ja tilalle on astumassa identiteeteillä leikkiminen ja pelaaminen.

Vastaava muutos koskee roolin takana lymyävää todellista minää. Filosofit ovat hyökkäilleet "pysyvän subjektin" ajatusta vastaan. Monet neurotieteilijät (esimerkiksi Daniel Dennett) ovat todenneet, että ajatus ihmisen toimintaa ohjaavasta minäkeskuksesta on pelkkä hermojärjestelmän luoma illuusio.

Keskiaikainen kunniaidentiteetti sopii oloihin, jossa jokaisella on oma säädyn määrittämä paikkansa. Modernissa maailmassa vain fasistit haaveilevat tästä. Ja kuka vetoaisikaan hanakammin identiteettiinsä kuin nationalisti tai muu fanaatikko? Eikö identiteetti ole aina eräänlainen viholliskuva?

Ajatus sosiaalisen roolin takana piilevästä moniulotteisesta minästä taas usein toimii vain verukkeena osallistua johonkin kyseenalaiseen toimintaan: "En ole sydämestäni mukana tässä, olen sisäisesti kriittinen..." Eikö lopulta kuitenkin ole merkitsevää se, mitä teen?

Paavali sanoo (Gal. 3:28): "Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen...". Tämä ei tarkoita, että tästedes kaikki identiteetit eläköön rinnan kuin leijona ja karitsa. Idea on, että identiteetillä ei todellakaan ole mitään väliä. Ratkaisu ei siis ole eri identiteettien rinnanelo, vaan identiteettipoterosta irtipäästäminen avoimuuden, oppimisen ja muuttumisen hyväksi.

Joskus netin vapauttavaksi puoleksi mainitaan se, että siellä identiteettien leikki pääsee toden teolla valloilleen. Chatti- ja deittipalstoilla voin nimimerkin suojissa kokeilla vaikkapa machon tai sadomasokistin rooleja ilman, että muut keskustelijat saisivat selville todellisen identiteettini.

Joskus netin vapauttavaksi puoleksi mainitaan se, että siellä identiteettien leikki pääsee toden teolla valloilleen. Chatti- ja deittipalstoilla voin nimimerkin suojissa kokeilla vaikkapa machon tai sadomasokistin rooleja ilman, että muut keskustelijat saisivat selville todellisen identiteettini.

Mutta eikö näissä leikeissä paljastu ihmisen todellinen karva? Miksi "leikkisin" sadomasokistia verkossa, ellei kyseessä olisi fantasiani toteuttamisen väylä? Miksi uhoaisin netissä, ellei minussa todella asuisi rehentelijä? Seksuaalinen fantasia tulisi vain myöntää ja tulla kaapista ulos. Ja todellista vapautumista olisi se, että vapaudun uhoilijan reaktiivisesta identiteetistä.

[KIRJOITTAJA]

Tuomas Nevanlinna on filosofi, suomentaja ja kirjoittaja.

Anna palautetta

Kommentit (0 kpl)

Ei kommentteja.

 

Kommentoi








Kyllä


* = Pakollinen tieto
 

 

tietosuoja_logo_2013.gif

 

 

 

Vastaava toimittaja
Hanna Tamminen


 


 

 

 

 

Julkaisijat
Tietosuojalautakunta
Tietosuojavaltuutetun toimisto
Viestintävirasto
Patentti- ja rekisterihallitus



 

 

 

 

 

 

 

Rekisteriselosteet »

Tietoa evästeistä »

 

 

 

Tietosuoja-verkkojulkaisua julkaistaan Tietosuoja-lehden yhteydessä. Yhdessä lehti ja verkkojulkaisu tutustuttavat tietosuojan normeihin ja käytäntöön, tietoturvaan ja viestinnän luottamuksellisuuteen. Tarkoituksena on ohjata hyvään rekisterinpitoon sekä tietoturvallisuuden ja viestinnän luottamuksellisuuden varmistamiseen.