Tulostusversio

1/2011

Kolumni: Pullean kirjekuoren arvoitus

Teksti: Harri Saukkomaa

Kaksikymmentä vuotta sitten olin saanut kirjatun kirjeen. Se oli tullut Haagan postitoimistoon. Kirje oli muodoltaan pullea ja hieman epäilyttävän näköinen.

Kävin hakemassa kirjeen postista. Olin jo etukäteen kysellyt asiantuntijoilta, miltä kirjepommit näyttävät. Tämä kirje ei näyttänyt pommilta. Avasin silti kirjeen hieman hermostuneena. Se oli lähetetty kuopiolaisesta mielisairaalasta. Siinä yksi potilaista paljasti salaliiton, joka oli ottanut mielisairaalan haltuunsa. Mukana olivat salaliittolaisten nimet ja muut tarvittavat tiedot, muistaakseni käsin kirjoitettuina.

Se ei ollut aivan WikiLeaks-paljastusten luokkaa mutta jännittävää silti. Vieläkin jännittävämpiä tarinoita voisin kertoa, kuten jokainen entinen tai nykyinen tutkiva journalisti. Lähdesuoja estää kuitenkin parhaimmat tarinat.

En ole ollut pitkään aikaan päätoiminen journalisti. Siksi on äärimmäisen kiinnostavaa seurata, mitä uusi läpinäkyvyys, nopeus ja ihmisten oma media tekevät journalismille. Ja myös ihmisten yksityisyydelle, valtioiden salaisuuksille ja diktaattoreiden uskottavuudelle. Jo nyt on helppo nähdä, että mikään ei ole ennallaan.

Journalistien ja journalismin ikuinen oikeus ja velvollisuus on määrittää, mikä maailmassa on tärkeää. Sen lisäksi journalistien velvollisuus on kaivaa asioita, jotka saattavat olla myös epämiellyttäviä.

Jokainen journalisti on aina tiennyt , että mikään epämiellyttävä tieto, asiakirja tai fakta ei lennä itsestään toimituksen ikkunasta sisään. Jokaisella lähteellä on omat tavoitteensa.

Juuri nyt, kun arvoisa lukija keskittyy tähän kolumniin, monen toimituksen pöydällä on kirjekuoria, jotka sisältävät mielenkiintoista materiaaleja. Ne sisältävät liikesalaisuuksia, henkilökohtaisia hyökkäyksiä, nimettömiä vihjauksia, seksipaljastuksia, perättömiä ilmiantoja ja tietoja intergalaktisista salaliitoista, jotka pyörittävät maailmankaikkeutta.

Journalismin tehtävä on käydä tätäkin materiaalia läpi ja arvioida, onko siinä mitään järkeä.

Tähän journalistiseen idylliin on laskeutunut WikiLeaks. Se on perustajansa, vainoharhaisen Julian Assangen näköinen, tietovuotoihin erikoistunut nettisivusto. WikiLeaksin menestys alkoi, kun sivusto välitti salaista kuvamateriaalia amerikkalaisten sotilaiden julmista operaatioista afgaanisiviilejä vastaan. Varsinainen jättipotti WikiLeaksille kilahti, kun se sai levitettäväkseen 250 000 raporttia, jotka olivat enimmäkseen amerikkalaisten diplomaattien luottamuksellisia viestejä asemamaistaan.

Journalismi ei ollut enää entisensä. Journalistit joutuivat myöntämään, että pelkkä perinteinen media ei enää ole läpinäkyvyyden takaaja. Median piti lähteä liikkeelle WikiLeaksin ehdoilla.

Paljastuiko WikiLeaks-vuotojen takaa uusi maailma? Ei, mutta ehkä ihmisille paljastui monta asiaa, jotka he olivat jo aavistaneet. Mukana oli myös yllätyksiä.

Kuten New York Timesin päätoimittaja Bill Keller tiivisti: Yllättävää oli sekin, että amerikkalaiset diplomaatit osasivat kirjoittaa. Kysymys siitä, osasivatko he myös ajatella, jää vastattavaksi meille lukijoille.

---

[KIRJOITTAJA]

Harri Saukkomaa on viestintäalan yrittäjä.

Anna palautetta

Kommentit (0 kpl)

Ei kommentteja.

 

Kommentoi








Kyllä


* = Pakollinen tieto
 

 

tietosuoja_logo_2013.gif

 

 

 

Vastaava toimittaja
Hanna Tamminen


 


 

 

 

 

Julkaisijat
Tietosuojalautakunta
Tietosuojavaltuutetun toimisto
Viestintävirasto
Patentti- ja rekisterihallitus



 

 

 

 

 

 

 

Rekisteriselosteet »

Tietoa evästeistä »

 

 

 

Tietosuoja-verkkojulkaisua julkaistaan Tietosuoja-lehden yhteydessä. Yhdessä lehti ja verkkojulkaisu tutustuttavat tietosuojan normeihin ja käytäntöön, tietoturvaan ja viestinnän luottamuksellisuuteen. Tarkoituksena on ohjata hyvään rekisterinpitoon sekä tietoturvallisuuden ja viestinnän luottamuksellisuuden varmistamiseen.