Tulostusversio

2/2011

Avoin data: Julkiset tietoaineistot auki

Teksti: Kirsi Castrén

Viranomaiset pohtivat, kuinka tuoda mahdollisimman paljon rekisteritietoa yritysten ja kansalaisten käyttöön yksityisyyttä vaarantamatta.

Tulevaisuudessa kansalaiset, viranomaiset ja yritykset pääsevät entistä helpommin tutustumaan mielenkiintoisiin julkisiin tietoihin.

Edellinen hallitus linjasi maaliskuisessa periaatepäätöksessään, että julkisten digitaalisten tietoaineistojen tulee olla avoimesti saatavilla yhtenäisin ja selkein ehdoin ja pääsääntöisesti maksutta.

"Toive julkisten tietoaineistojen avaamiseen on esitetty monilta tahoilta, ja jo 90-luvulta asiaa on koetettu viedä hallinnossa eteenpäin", kertoo neuvotteleva virkamies Taru Rastas liikenne- ja viestintäministeriöstä.

"Hallituksen periaatepäätös osoittaa, että asialle on nyt saatu yhteinen tahtotila."

Suojatutkin aineistot osittain auki?

Hallituksen periaatepäätös koskee ensisijaisesti sellaisenaan luovutettavissa olevia julkisia tietoaineistoja, joiden käsittelyä lainsäädäntö ei rajoita. Julkisten tietovarantojen saatavuutta pohtivassa työryhmässä on kuitenkin mietitty sitäkin, miten käytöltään rajoitettujen tietojen saatavuutta voitaisiin parantaa vaarantamatta tietosuojaa.

"Jotkin osat tietoaineistoa saattaisivat olla avattavissa uudistamalla käyttövaltuuksia", Rastas arvioi.

Eräs tapa suojata yksityisyyttä on salassa pidettävien tietojen peittäminen aineistosta eli koodaus. Koska koodaus ei varsinaisesti poista aineistosta tietoja, sen luotettava toteutus edellyttää kehittynyttä tekniikkaa.

Tietosuojasta vastaavien olisi myös kyettävä ennakoimaan rekisterien käyttöä kokonaisuutena.

"Yksityisyydensuojan näkökulmasta on huomattava, että tietoaineistoja ei yleensä voi tarkastella yksittäisinä: Usein erilaisia tietoaineistoja yhdistellään, jolloin voi ilmetä herkkänä pidettyä tietoa", Rastas huomauttaa. 

Käytännöt epäselviä

Periaatepäätöksessä todetaan, että julkisen sektorin tietoa ja sen käyttöä koskevaa lainsäädäntöä on selkiytettävä. Millaisia lakimuutoksia on odotettavissa?

"Maksuperustelainsäädäntö on yksi lainsäädännön osa-alue, jota valtiovarainministeriö omassa työryhmässään paraikaa pohtii", Rastas kertoo. 

"Toinen ovat tekijänoikeuksiin liittyvät kysymykset".

Rastaan mukaan kyse tullee olemaan pikemminkin oikeuskäytäntöjen selkiyttämisestä ja asetuksista kuin suurista lakimuutoksista.

"Käytännössä tietoaineistojen käyttöön liittyvät esteet ovat siinä, että käytänteet itsessään ovat aika epäselviä. Viittaan nyt esimerkiksi käyttöehtoihin."

Yksityisyydensuojan kannalta tärkeimpiin lakeihin, kuten henkilötietolakiin, ei näillä näkymin olla kajoamassa.

Vaikka lain kirjain olisikin selkeä, yhteiskunnalliset käytänteet sen soveltamisessa vaihtelevat:

"Rajankäynti sinällään on varsin erikoista, kun mietitään esimerkiksi sitä, että verotustiedot, jotka ovat hyvinkin suoraan henkilöön kohdistuvaa tietoa, ovat osittain julkisia, kun taas useimmiten ollaan hyvinkin tiukkoja siitä, ettei henkilöön yhdistettävää tietoa luovuteta", Rastas pohtii.

Rekisterinpitäjä vastaa tiedoistaan

Kaikkien käyttöön avattujen tietoaineistojen perusteella voidaan luoda uusia palveluja. Missä silloin kulkee rekisterinpitäjän vastuun raja?

"Toki rekisterinpitäjällä täytyy olla vastuu luovuttamansa datan oikeellisuudesta. Tärkeää on vahvistaa henkilön kontrollia omiin tietoihinsa ja niiden luovutukseen", Taru Rastas painottaa.

Suunnitteilla on valtakunnallinen tukipalvelu, joka palvelee sekä hallintoa että tiedon käyttäjiä.

"Tietosuojavaltuutettu on lausunnossaan viestittänyt, että tukipalvelussa tulee olla informaatio-oikeuden asiantuntemusta. Tukipalvelun kautta tietämystä varmasti voidaan levittää hallintoon."

Henkilörekisterien käyttö rajattua

Suomen kenties kattavimmat julkiset tietovarannot ovat Väestörekisterikeskuksessa. Valtaosassa sen aineistoista tietojen luovutusta rajoittavat yksityisyyttä suojaavat lait, kuten henkilötietolaki.

Henkilötietoa on kaikki tieto, joka voidaan yhdistää tiettyyn henkilöön.

"Jopa rakennustiedot ovat tietosuojavaltuutetun tulkinnan mukaan henkilötietoja. Niitä koskevat henkilötietolain pykälät, mutta myös laki väestötietojärjestelmästä ja Väestörekisterikeskuksen varmennepalveluista. Siinä on hyvin tarkkaan kerrottu, miten tietojamme saa käyttää", kertoo tietopalveluyksikön johtaja Riitta Haggrén.

Väestörekisterikeskus on mukana julkisten tietoaineistojen kehittämistyöryhmässä.

Haggrénin mukaan Väestörekisterikeskus on jo vuosia pohtinut, kuinka sen tietovarannot saataisiin mahdollisimman laajasti yhteiskunnan käyttöön. Lainsäädäntö asettaa sille kuitenkin tiukat rajat. Väestörekisterikeskuksen luovuttamat tiedot ovat käyttötarkoitussidonnaisia, mikä koskee myös julkishallinnon viranomaisia. Tietojen luovuttamisesta yrityksille on yksityiskohtaiset säännöt.

"Yrityksistä kysellään meiltä monenlaisia tietoja. Meille esitetään paljon hyviä ideoita, joita joudumme torjumaan. Työryhmässä mietimme, mitkä mahdollisesti olisivat sellaisia tietoja, joiden saatavuutta voisimme helpottaa", Haggrén kertoo.

"On ajateltu esimerkiksi rakennuksen osoitepistettä, jota erilaiset navigointipalvelut voivat hyödyntää koordinaattien avulla."

Tällaisia palveluja on jo toteuttu väestörekisterilain puitteissa.

Tietokantoja ei luovuteta sellaisinaan

Väestörekisterikeskuksen tietokantojen siirto sellaisinaan ulkopuolisten käytettäviksi on useimmissa tapauksissa mahdotonta, sillä henkilörekisterinpitäjän vastuu säilyy tietoaineiston siirtämisen jälkeenkin.

Riitta Haggrénin mukaan Väestörekisterikeskukselle tärkeintä on, että se taho, jolle tietoja luovutetaan, vastaa siitä, että ne ovat oikeassa käytössä ja suojattu tietoturvasopimusten mukaisesti.

”En usko, että hevin lähtisimme mukaan esimerkiksi pilvipalveluina toteuttaviin ratkaisuihin, joissa emme tarkkaan tietäisi, missä ja miten tietojen säilytys on järjestetty.”

"Vaikuttaa joskus siltä, että tietovarantojen avaamisesta puhuttaessa ajatellaan usein, että viranomaisten tulisi heittää 'avoimeen tekniseen rajapintaan' jokin tietomassa, jota kuka tahansa saisi vapaasti myllertää. Tällaiselle en näe paljonkaan mahdollisuuksia, ellei lainsäädäntöämme aleta radikaalisti muuttaa", Haggrén pohtii.

Hän ei usko, että henkilötietoihin tai muihin arkaluonteisiin tietoihin liittyvää lainsäädäntöä alettaisiin kovin herkästi laventaa tulevaisuudessakaan.

"Ennemminkin näkisin, että tietovarantojen avaamisesta käytävässä julkisessa keskustelussa keihäänkärki on kääntymässä maksuperusteisiin; tietopalvelujen maksullisuuteen ja sen pohtimiseen, millaisia palveluita halutaan tukea julkisin varoin."

---

Aineistot auki lähivuosina?

Julkisten tietoaineistojen avaaminen laajemmalle käyttäjäkunnalle on monivuotinen hanke.

Periaatepäätöksen mukaan tänä vuonna virastojen tulee tunnistaa ja kuvailla tietoaineistonsa, kehittää yhtenäistä luettelointia ja mahdollisuuksien mukaan myös avata aineistoja käyttöön.

Vuonna 2013 virastojen odotetaan oltavan pitkällä myös avoimien teknisten rajapintojen kehittämisessä ja aineistojen saattamisessa koneluettavaan muotoon.

Lue myös

Avoin data: Tieto taipuu liikeideaksi »
Avoin data: Pk-seutu panostaa avoimuuteen »
Avoin data: Envitorilta tuoretta ympäristötietoa »
Avoin data: Tieto taipuu liikeideaksi »
Avoin data: Pk-seutu panostaa avoimuuteen »
Avoin data: Envitorilta tuoretta ympäristötietoa »
Tietojohtaminen: Sähköinen asianhallinta haastaa organisaatiot »
Anna palautetta

Kommentit (0 kpl)

Ei kommentteja.

 

Kommentoi








Kyllä


* = Pakollinen tieto
 

 

tietosuoja_logo_2013.gif

 

 

 

Vastaava toimittaja
Hanna Tamminen


 


 

 

 

 

Julkaisijat
Tietosuojalautakunta
Tietosuojavaltuutetun toimisto
Viestintävirasto
Patentti- ja rekisterihallitus



 

 

 

 

 

 

 

Rekisteriselosteet »

Tietoa evästeistä »

 

 

 

Tietosuoja-verkkojulkaisua julkaistaan Tietosuoja-lehden yhteydessä. Yhdessä lehti ja verkkojulkaisu tutustuttavat tietosuojan normeihin ja käytäntöön, tietoturvaan ja viestinnän luottamuksellisuuteen. Tarkoituksena on ohjata hyvään rekisterinpitoon sekä tietoturvallisuuden ja viestinnän luottamuksellisuuden varmistamiseen.