Tulostusversio

1/2011

NFC: Lähilukuteknologian käyttöönotto edistyy

Teksti: Rainer Salonen

Ehkä jo lähivuosina ruokaostokset ja bussimatkan voi maksaa näyttämällä matkapuhelinta lukulaitteelle, töissä kellokorttina toimii kännykkä, ja lomamatkalla nähtävyydestä saa lisätietoja hipaisemalla puhelimella tunnisteeseen kiinnitettyä nettiosoitetta.

Mitä NFC on?

NFC (Near Field Communication) on radiotaajuuksia hyödyntävä langaton tekniikka, jossa lukulaite toimii vain muutaman sentin etäisyydellä tunnisteesta. NFC-laite voi toimia sekä lukijalaitteena että tunnisteena. NFC:tä nimitetään myös kosketus- tai lähilukuteknologiaksi.

Mitä se edellyttää?

NFC-tekniikka voidaan sisällyttää esimerkiksi kiinnitettäviin tarroihin (tagit), älykortteihin tai matkapuhelimiin. Tekniikan hyödyntämät radiotaajuudet ovat Suomessa vapaasti käytettävissä.

Mihin sitä voi käyttää?

NFC-teknologia on vasta yleistymässä, mutta sillä on runsaasti sovellusmahdollisuuksia muun muassa maksamisessa, joukkoliikenteen maksujärjestelmissä, tunnistautumisessa, erilaisissa kanta-asiakasohjelmissa, laitteiden toiminnallisessa yhdistämisessä, erilaisissa informaatiopalveluissa ja sosiaalisessa mediassa. Laajin NFC-standardin sovellus lienee biopassi. Mobiilimaksamisesta odotetaan NFC:n hittituotetta.

Liittyykö siihen tietosuoja- tai tietoturvariskejä?

NFC-teknologia ja sen toiminnot pohjautuvat standardeihin.

NFC:n avulla tapahtuvassa asioinnissa henkilöt ovat fyysisesti läsnä samassa paikassa. Jos henkilöllisyys on syytä varmistaa, liikenne- ja viestintäministeriön asettama NFC-työryhmä suosittelee käyttämään virallisia henkilöllisyysasiakirjoja kuten muussakin kasvokkain tapahtuvassa asioinnissa. EU:n komission suosituksen mukaan kuluttajille on kerrottava tuotteessa olevasta NFC-sirusta, siinä käytettävistä henkilötiedoista ja niiden keräämisen tarkoituksesta.

NFC-yhteyden radiosignaali voidaan poimia antennilla - jos antenni on muutaman sentin päässä signaalia lähettävästä laitteesta. Signaalia vastaanottavan laitteen salakuuntelu on asiantuntijoiden mukaan jo paljon vaikeampaa.

Muita tietoturvauhkia ovat tiedon muokkaaminen ja tekeytyminen toiseksi viestinnän osapuoleksi.

Tietoturvaa voidaan parantaa lisäämällä matkapuhelimeen erillinen turvaelementti tai -siru tai hyödyntämällä puhelimen suoritinta. Tähän tarkoitukseen voidaan käyttää myös uudenlaista SIM-korttia (UICC) tai turvallista muistikorttia. Suojausta voi vielä parantaa lisäsalasanoilla.

Missä sitä käytetään Suomessa?

Suomessa NFC:tä on toistaiseksi eniten käytetty biopasseissa sekä matkalippujen ostoissa tai yleensä maksettaessa pikkuostoksia. Esimerkkinä mainittakoon Helsingin Seudun Liikenteen matkakortit. Myös Helsingin kaupungin 38 000 työntekijän henkilökortit ovat NFC-yhteensopivia, ja niillä voi maksaa muun muassa työpaikkaruokaloissa.

Muun muassa VTT, Oulun kaupunki, Luottokunta, Kesko ja Nokia ovat testanneet erilaisia lähilukuteknologian sovelluksia.

Entä muualla?

NFC-tekniikasta tiedottavan NFC Worldin mukaan maailmalla on syksyn 2008 jälkeen aloitettu satakunta erilaista projektia; pilotteja, testihankkeita ja jo toimivia kaupallisia palveluita.

Maissa, joissa käteisen käyttö on keskimääräistä yleisempää, NFC:tä hyödyntävä kontaktiton lähimaksaminen on kehittynyt paremmin kuin Suomen kaltaisissa maissa, jossa luottokortteja käytetään paljon.

Nopeimmin asiointi on kehittynyt Aasiassa ja varsinkin Japanissa, jossa kehitystä on edistänyt matkapuhelinoperaattoreiden määräävän markkina-aseman hyväksikäyttö.

Mitkä seikat hidastavat NFC:n käytön yleistymistä?

Toistaiseksi NFC-ominaisuudella varustettuja matkapuhelimia on Euroopassa saatavilla varsin rajoitetusti. Esimerkiksi Nokian ensimmäinen NFC-ominaisuudella varustettu älypuhelin tuli markkinoille viime lokakuussa, ja Samsungin Android-käyttöjärjestelmälle rakennetussa puhelimessa on NFC-ominaisuus.

Tekniikan käyttöönotto edellyttää lukuisten osapuolten yhteistyötä, ja koska siihen liittyy myös taloudellisten tuottojen jakoa, ei kehitys välttämättä ole kovin nopeaa.

Suomessa pienet markkinat ja erilaisten toimijoiden välisten, varsinkin taloudellisten, yhteistyömallien puute hidastavat kaupallista käyttöönottoa.

Mikä edistäisi käyttöönottoa?

Sellainen malli, jossa kaikki toimijat voivat vapaasti tarjota palvelujaan, lisäisi kilpailua ja edesauttaisi muun muassa Euroopan tasoisten sovellusten yleistymistä. Lisääntyvä kilpailu vahvistaisi myös käyttäjille edullisten palveluiden tarjontaa.

NFC-sovellusten leviäminen alkaa niistä, jotka eivät vaadi korkeamman tason turvallista alustaa. Jotta myös tiukempaa turvallisuutta vaativia sovelluksia otettaisiin runsaammin käyttöön, tulisi NFC-työryhmän mielestä etsiä sellaisia liiketoimintamalleja, jotka olisivat yhteisesti kaikkien merkittävien toimijoiden hyväksyttävissä.

Suomessa NFC:n tarvitsemat radiotaajuudet eivät ole ongelma. Liikenne- ja viestintäministeriön työryhmän mukaan NFC-teknologian edistäminen ei myöskään vaadi lainmuutoksia.

Miltä tulevaisuus näyttää?

Lähikuukausina odotetaan markkinoille tulevan uusia NFC-puhelinmalleja eri valmistajilta. Eri ennusteiden mukaan tänä vuonna maailmalla myydään 50−100 miljoonaa NFC-ominaisuudella varustettua puhelinta.

Tulevaisuudessa kaikissa matkapuhelimissa, kuten monessa muissakin laitteissa, uskotaan olevan mahdollisuus käyttää NFC-toimintoa.

Liikenne- ja viestintäministeriön työryhmä esitti kansallisen vision, jonka mukaan Suomi on lähivuosina Euroopan eturivin valtio NFC-tekniikan hyödyntämisessä ja markkinoilla on runsaasti siihen perustuvia suosittuja, helppokäyttöisiä ja toimintavarmoja palveluja.

Vaikka NFC:hen perustuva mobiilimaksaminen ei vielä ole lyönyt läpi Suomessa, näyttää sen tulevaisuus kuitenkin lupaavalta. Tuoreessa tietoverkkovalmistaja Alcatel-Lucentin teettämässä kyselyssä 89 prosenttia nuorista aikuisista kymmenessä eri maassa kertoi olevansa valmis maksamaan palvelusta, jolla voi matkapuhelinta käyttäen maksaa erilaisista palveluista tai vaikkapa tarkistaa pankkitilin tilanteen. Vaivattomuus ja mukana kannettavien korttien määrän väheneminen olivat ”mobiililompakon” suurimpia etuja. 

---

[KIRJOITTAJA]

Liikenne- ja viestintäministeriön neuvotteleva virkamies Rainer Salonen toimi NFC-työryhmän puheenjohtajana.

Lue myös

NFC: Vain hipaisu riittää? »
NFC: "Älä kirjoita mun tägiin" »
NFC: Tarhapäivä alkaa tunnisteesta »
Anna palautetta

Kommentit (0 kpl)

Ei kommentteja.

 

Kommentoi








Kyllä


* = Pakollinen tieto
 

 

tietosuoja_logo_2013.gif

 

 

 

Vastaava toimittaja
Hanna Tamminen


 


 

 

 

 

Julkaisijat
Tietosuojalautakunta
Tietosuojavaltuutetun toimisto
Viestintävirasto
Patentti- ja rekisterihallitus



 

 

 

 

 

 

 

Rekisteriselosteet »

Tietoa evästeistä »

 

 

 

Tietosuoja-verkkojulkaisua julkaistaan Tietosuoja-lehden yhteydessä. Yhdessä lehti ja verkkojulkaisu tutustuttavat tietosuojan normeihin ja käytäntöön, tietoturvaan ja viestinnän luottamuksellisuuteen. Tarkoituksena on ohjata hyvään rekisterinpitoon sekä tietoturvallisuuden ja viestinnän luottamuksellisuuden varmistamiseen.