Tulostusversio

1/2013

Perintö bittiavaruudessa

Teksti: Marianne Saine

Perikunta saa vapaasti tutkia vainajan digitaalista perintöä. Vaikeaa se on, jos salasanat menevät hautaan vainajan mukana.

Erkki-sedän asiapaperit, kirjeet ja valokuvat oli ennen säilötty lipastonlaatikoihin. Jos Erkki ei halunnut kenenkään pääsevän vanhoihin rakkauskirjeisiin käsiksi, hän poltti ne saunan uunissa. Kun Erkistä aika jätti, perikunta tutki hänen mennyttä elämäänsä sen kummemmin hänen yksityisyyttään miettimättä.

Nyt Erkin perintöä voi olla tietokoneella, pilvipalveluissa koti- tai ulkomailla, älypuhelimessa, tabletilla, cd-levyillä, muistitikuilla ja digikamerassakin. Kuka saa tutkia niitä Erkin kuoleman jälkeen?

”Kuolinpesän osakkaat eivät syyllisty yksityisyyden loukkaukseen, jos he tutustuvat perittävän digitaaliseen aineistoon tai valokuviin”, Helsingin yliopiston siviilioikeuden professori Urpo Kangas vastaa.

Omaa jäämistöään pohtivien on hyvä ottaa huomioon, että tietokone ei ole sinänsä sen mystisempi säilytyspaikka kuin lipasto. Senkin voi siivota aineistosta, jota ei halua jättää jälkipolvien silmille. Avaimet eli salasanat voi jättää luotetulle.

”Yksinkertainen ja tehokkain tapa on irrottaa tietokoneen kovalevy ja hakata se tuusan nuuskaksi. Jos sitä ei halua tehdä, tiedostojen tuhoamiseen on olemassa ohjelmia. Niillä voi siivota kovalevyjä ja huolehtia siitä, ettei tiedostoja voi kotikonsteilla palauttaa”, Kangas jatkaa.

Säilö salasanat

Digitaalinen jäämistö on monesti rahallisesti merkittävää. Yrittäjän kirjanpito ja sopimukset saattavat olla sähköisessä muodossa, vainajalla voi olla tilejä erilaisissa palveluissa, ja nettihuutokaupassakin voi tavara olla huudettuna ja maksettuna.

Vainajan sähköisen jäämistön tutkiminen kannattaa, jos hänellä on huomattavaa omaisuutta tai sopimuksia, jotka on tehty ja jotka voidaan irtisanoakin vain verkossa.

Digitaalisen perinnön kaivaminen esiin saattaa olla työläämpää kuin lipastonlaatikoiden tutkiminen. Jälkeläisten elämää voi helpottaa säilömällä verkkopalveluiden salasanat turvalliseen paikkaan kotona tai esimerkiksi pankin tallelokeroon.

”Testamenttiin salasanoja ei kannata laittaa, koska ne muuttuvat jatkuvasti, eikä testamenttia kannata jatkuvasti päivittää. Testamentissa voi sen sijaan kertoa, mistä salasanat löytyvät”, Urpo Kangas neuvoo.

Testamentti on muutenkin hyvä tapa määrätä digitaalisen jäämistönsä käsittelystä, kuten siitä, kuka perillisistä saa tutkia jäämistöä. Testamentissa voi myös määrätä, etteivät perilliset saa lainkaan nähdä yksityisiä sähköpostiviestejä tai että tietokone on kuoleman jälkeen romutettava.

Jos salasanoja ei vainajan jäljiltä löydy, perilliset voivat kääntyä ammattilaisen puoleen. Markkinoilla on ohjelmia, joilla salasanat ja tunnukset voi ohittaa.

Palveluntuottajalle ilmoitus

Aktiivisesti digimaailmassa asioivat eivät vielä ole yleisesti kuoliniässä.

”Monella palveluntuottajalla ei vielä ole vaivatonta menettelyä, jolla omainen voisi ilmoittaa asiakkaan kuolemasta ja saada neuvoja”, Kangas sanoo.

Suuri osa palveluntarjoajista luovuttaa tietoja perillisten pyynnöstä.

”Anomus on syytä tehdä suhteellisen nopeasti kuoleman jälkeen. Perillisten pitää tietenkin näyttää palveluntarjoajalle, että he ovat kuolleen henkilön oikeudenomistajia.”

Hankaluutena on, että palveluntarjoajat toimivat maailmanlaajuisesti mutta noudattavat oman maansa lakeja. Esimerkiksi amerikkalaiselle Googlelle pitää lähettää kuolintodistus, englanniksi laadittu pyyntö sekä todistus perillisten oikeudesta digitaaliseen jäämistöön.

EU-maiden palveluntarjoajien kanssa toimimista helpottaa eurooppalainen perintötodistus, joka otetaan käyttöön 2015.

Lainsäädäntö kaipaa kehittämistä

Digitaalinen perintö on tullut kuin hyökyaalto vanhaan paperiseen maailmaan. Lainsäätäjä ei ymmärrettävästikään ole voinut ennakoida informaatioteknologian kehityksen nopeutta ja muuttuvia haasteita. 

Urpo Kangas julkaisi viime vuonna teoksen digitaalisesta jäämistövarallisuudesta. Se selvittää, mitä erityisiä oikeudellisia ongelmia tällaiseen omaisuuteen ja sen selvitykseen liittyy. Aihetta ei ole tässä laajuudessa tutkittu sen enempää Suomessa kuin muuallakaan maailmassa.

”Lainsäädännön uudistamisessa ei ehkä ole keskeisintä perittävän [vainajan] suoja. Perittävällä on aika suuri määräämisvalta siitä, mitä omaisuutta hän jättää perillisten tutustuttavaksi”, Kangas sanoo.

Digitaaliseen perintöön kuitenkin kuuluu monesti aineistoa, joka koskettaa eloonjäävien asemaa.

”Tästä näkökulmasta lainsäätäjän on syytä esimerkiksi miettiä, onko sivullisen suojaamiseksi säädetyt salassapitovelvollisuudet mietittävä kokonaan uudestaan. Johtuisiko viestin luottamuksellisuuden suojasta sellaista, että perittävän vastaanottamien kirjeiden, joihin lähettäjällä on edelleen tekijänoikeus, ei saisikaan julkistaa tai käsitellä yhtä vapaasti kuin perittävän itsensä lähettämiä”, Kangas esittää.

---

[AIHEESTA ENEMMÄN]

Urpo Kangas: Digitaalinen jäämistövarallisuus. Talentum 2012

Lue myös

Kuolinpesällä on oikeus vainajan sähköposteihin »
Anna palautetta

Kommentit (0 kpl)

Ei kommentteja.

 

Kommentoi








Kyllä


* = Pakollinen tieto

Uutiset

•  = artikkeli on luettavissa vain netissä

 

 

tietosuoja_logo_2013.gif

 

 

 

Vastaava toimittaja
Hanna Tamminen


 


 

 

 

 

Julkaisijat
Tietosuojalautakunta
Tietosuojavaltuutetun toimisto
Viestintävirasto
Patentti- ja rekisterihallitus



 

 

 

 

 

 

 

Rekisteriselosteet »

Tietoa evästeistä »

 

 

 

Tietosuoja-verkkojulkaisua julkaistaan Tietosuoja-lehden yhteydessä. Yhdessä lehti ja verkkojulkaisu tutustuttavat tietosuojan normeihin ja käytäntöön, tietoturvaan ja viestinnän luottamuksellisuuteen. Tarkoituksena on ohjata hyvään rekisterinpitoon sekä tietoturvallisuuden ja viestinnän luottamuksellisuuden varmistamiseen.