Tulostusversio

2/2013

Kolumni: Prisman kassakin sen tietää

Teksti: Susanna Reinboth

Kaupparekisterilain muutoksia valmistellut työryhmä ehdottaa, että jatkossa yleisöllä ei enää olisi oikeutta saada tietää yritysten vastuuhenkilöiden henkilötunnuksia ja kotiosoitteita. Julkista olisi ainoastaan tieto vastuuhenkilöiden nimestä, kotipaikasta ja syntymäajasta. Muutostarvetta perustellaan muun muassa identiteettivarkauksien torjumisella.

Tavoite on hyvä, mutta ehdotettu muutos ei poistaisi ongelmaa. Sen sijaan muutoksen toteuttaminen toisi mukanaan kokonaan uusia ongelmia.

Perusongelma Suomessa on, että henkilötunnusta käytetään sellaiseen tarkoitukseen, johon se ei sovellu. Sitä käytetään henkilöiden tunnistamiseen. Henkilötunnuksen tietäminen ei kuitenkaan kerro ihmisen henkilöllisyydestä yhtään mitään.

Henkilötunnus soveltuu vain yhteen ainoaan tarkoitukseen, nimittäin ihmisen yksilöimiseen. Sen avulla voi erottaa samannimiset ihmiset toisistaan sataprosenttisella varmuudella. Henkilötunnus myös kertoo, että nykyisin mattimeikäläisenä esiintyvä ihminen oli vielä jokin aika sitten nimeltään jaskajokunen.

Ihmiset saattavat vaihtaa nimeään useita kertoja elämänsä aikana jo pelkästään avioliittojen takia. Nimen muuttamista muista syistä ei liioin ole tehty järin vaikeaksi. Esimerkiksi etunimen saa vaihtaa yhden kerran ilman perusteluja, ilmoitusasiana.

Asuinpaikasta tai syntymäajasta ei ole välttämättä mitään apua ihmisen yksilöimisessä. Tämän takia tarvitaan jokin varma keino ihmisen yksilöimiseksi. Tämä keino on henkilötunnus.

Toimittajille sataprosenttisen varma tunnistus on elinehto. Me emme voi tehdä juttuja sillä perusteella, että jonkin yrityksen takana oleva ihminen ehkä on sama henkilö, joka on aiemmin saanut tuomioita vaikkapa kuluttajien huijaamisesta. Meidän täytyy olla täysin varmoja siitä, ettemme erehdy henkilöstä. Ymmärrettävästi jälkiään peittelevillä hämäräliikemiehillä ei ole mitään intressiä auttaa toimittajia tässä selvitystyössä.

Henkilötunnusta ei koskaan voi käyttää tunnistamiseen, sillä se on jo niin laajalle levinnyt. Senhän tietää käytännössä jokainen Prisman kassakin.

Jos identiteettivarkauksiin aletaan etsiä syyllistä, ensimmäisenä peiliin voisivat katsoa viranomaiset. Viranomaiset eivät ole kyenneet luomaan Suomeen toimivaa sähköistä tunnistusta huolimatta siitä, että projektiin liittyviin hankkeisiin on kivitetty varmasti kymmeniä miljoonia euroja.

Peiliin voisivat katsoa myös kaikki viranomaiset ja yritykset, jotka pitävät riittävänä tunnistuksena sitä, että ihminen tietää henkilötunnuksen. Jatkossa kaikkiin oikeustoimiin pitäisikin vaatia vahva tunnistus. Vahva tunnistus pitäisi vaatia myös ennen kuin salassa pidettäviä tietoja – esimerkiksi terveys- tai verotustietoja – aletaan laulella puhelimessa.

Kaupparekisterilain uudistusta valmistellut työryhmä pitää yllä käsitystä siitä, että henkilötunnuksen tietämisellä olisi jotain tekemistä tunnistuksen kanssa. Ovatko työryhmän jäsenet ihan oikeasti niin tietämättömiä, etteivät he pysty erottamaan toisistaan henkilön tunnistamista ja yksilöintiä? Tällaisen käsityksen työryhmän esityksestä saa.

Kenen etua siis työ- ja elinkeinoministeriö ajaa pyrkiessään hämärtämään tietoa yritysten vastuuhenkilöistä? Ainakaan avointa ja läpinäkyvää yhteiskuntaa tämä lainmuutos ei palvelisi.

----

[KIRJOITTAJA]

Susanna Reinboth on Oikeustoimittajat ry:n varapuheenjohtaja ja Helsingin Sanomien oikeustoimittaja.

Anna palautetta

Kommentit (0 kpl)

Ei kommentteja.

 

Kommentoi








Kyllä


* = Pakollinen tieto
 

 

tietosuoja_logo_2013.gif

 

 

 

Vastaava toimittaja
Hanna Tamminen


 


 

 

 

 

Julkaisijat
Tietosuojalautakunta
Tietosuojavaltuutetun toimisto
Viestintävirasto
Patentti- ja rekisterihallitus



 

 

 

 

 

 

 

Rekisteriselosteet »

Tietoa evästeistä »

 

 

 

Tietosuoja-verkkojulkaisua julkaistaan Tietosuoja-lehden yhteydessä. Yhdessä lehti ja verkkojulkaisu tutustuttavat tietosuojan normeihin ja käytäntöön, tietoturvaan ja viestinnän luottamuksellisuuteen. Tarkoituksena on ohjata hyvään rekisterinpitoon sekä tietoturvallisuuden ja viestinnän luottamuksellisuuden varmistamiseen.