Tulostusversio

4/2013

Isoveljen bonus

Teksti: Petteri Järvinen

"Ja oliko plussakorttia?" Viaton kysymys kaupan kassalla muistuttaa meitä valvonnasta. Tai ainakin sen pitäisi muistuttaa – olemmehan kuulleet uutisista, kuinka USA:n tiedustelu vakoilee meitä kaikkia.

Ihmiselle on luontaista pelätä tuntemattomia ja kaukaisia asioita. Samalla kun mediahuomio kiinnittyy NSA:han, paljon läheisempi isoveli myhäilee K- ja S-kaupan varjoissa haluten tietojamme.

Asiakas maksaa

Lupaamalla asiakkaalle bonusta ostoksista hänet saadaan luovuttamaan henkilö- ja kulutustietonsa. Asiakas luulee voittaneensa, kun tilille tippuu muutama euro ostohyvitystä.

Todellisuudessa asiakas maksaa itse omat bonuksensa. Eikä pelkästään niitä, vaan myös tietojärjestelmän ja markkinoinnin kustannukset. Bonus on asiakkaalta kerättyä ylihintaa, josta kauppias maksaa osan takaisin. Todellinen hyötyjä on kauppias, joka saa asiakkaan tiedot. Asiakas saa vain hyvän mielen. Bonuskortti on puhdasta psykologiaa, ja juuri siksi se toimii paremmin kuin mikään urkintatekniikka.

Bonuskortit voisivat toimia, jos ne johtaisivat kanta-asiakkuuteen. Niin ei kuitenkaan käy, sillä tyypillisellä kuluttajalla on monien kauppojen bonuskortteja. Kaikkien kanta-asiakas ei ole kenenkään kanta-asiakas. Korttien ainoaksi hyödyksi jääkin tietojen kerääminen.

Bonustietoja kehdosta hautaan

Henkilötietolaki velvoittaa bonuskauppiasta laatimaan rekisteriselosteen. Vuosia keskusliikkeet vakuuttivat, ettei yksittäisen tuotteen ostajia pystytä jäljittämään, koska bonusrekisterin tiedot kerätään vain tuoteryhmätasolla. Kun sitten myyntiin pääsi myrkyllisiä oliiveja, ostajat saatiin selville yhdistämällä bonustiedot kassakoneiden tietoihin. Bonuskortti pelasti ehkä henkiä mutta osoitti, miten helppoa tietosuojalakia on venyttää, ja miten valheellinen kuva asioista voidaan antaa.

Ruokaostoksista kerätyt tiedot profiloivat perheen elintavat, harrastukset, tulotason ja liikkumisen. Ruuan lisäksi bonusta saa melkein kaikesta elämisestä ja kuluttamisesta. S-ryhmän bonusohjelma ulottuu hautauspalveluun asti. Bonustiedot läpivalaisevat koko ihmisen. Keskusliikkeen tietokone tuntee meidät yhtä hyvin kuin Google tai Facebook mutta ei tunnu lainkaan yhtä pelottavalta.

Kauppias tuntee elintapasi

Monen mielestä lähikaupan bonusrekisteri on suorastaan hyvä asia. Mitä paremmin kauppa tuntee meidät, sitä vähemmän saamme turhaa mainontaa. Henkilökohtaisten kulutustietojen myyminen on kuluttajan oikeus. Oleellista on, että hän niin tehdessään ymmärtää tietojen luovutuksen merkityksen. Elintapoja kuvaavat ostokset voivat jonain päivänä vuotaa nettiin ja tulla vastaan terveydenhuollossa tai vakuutusyhtiössä.

Olipa tietosuojanäkökulmasta mitä mieltä tahansa, bonuskorteilla on toinenkin kielteinen seuraus. Ne vähentävät kilpailua ja lujittavan kahden keskusliikkeen asemaa, joka on EU-alueen vahvin. Onko vain sattumaa, että ruoka on Suomessa muita EU-maita kalliimpaa – bonuksista huolimatta?

----

[KIRJOITTAJA]

Petteri Järvinen on IT-alaan erikoistunut tietokirjailija ja kouluttaja.

Anna palautetta

Kommentit (0 kpl)

Ei kommentteja.

 

Kommentoi








Kyllä


* = Pakollinen tieto

Uutiset

•  = artikkeli on luettavissa vain netissä

 

 

tietosuoja_logo_2013.gif

 

 

 

Vastaava toimittaja
Hanna Tamminen


 


 

 

 

 

Julkaisijat
Tietosuojalautakunta
Tietosuojavaltuutetun toimisto
Viestintävirasto
Patentti- ja rekisterihallitus



 

 

 

 

 

 

 

Rekisteriselosteet »

Tietoa evästeistä »

 

 

 

Tietosuoja-verkkojulkaisua julkaistaan Tietosuoja-lehden yhteydessä. Yhdessä lehti ja verkkojulkaisu tutustuttavat tietosuojan normeihin ja käytäntöön, tietoturvaan ja viestinnän luottamuksellisuuteen. Tarkoituksena on ohjata hyvään rekisterinpitoon sekä tietoturvallisuuden ja viestinnän luottamuksellisuuden varmistamiseen.