Tulostusversio

1/2014

Isoveljen valvomaa elämää

Teksti: Antti J. Lagus
Kuvat: Maija Nyman

Millaista olisi elää kodissa, jossa joka huoneessa olisi valvontakamera, ja kaikkea netti- ja puhelinliikennettä seurattaisiin?

Isoveljen valvovan silmän alla eläminen television Big Brother -ohjelman tapaan tuli tutuksi kymmenelle kotitaloudelle, joiden elämää seurattiin vuoden ajan. Helsingin yliopiston ja Aalto-yliopiston tekemässä tutkimuksessa koehenkilöiden koteihin asennettiin valvontakameroita keittiöön, olohuoneeseen ja eteiseen. Myös makuuhuoneeseen asennettiin kamera, jos koehenkilö antoi siihen suostumuksensa.

Kameravalvonnan lisäksi seurattiin tutkittavien netti- ja kännykkäliikennettä sekä luottokortti- ja asiakaskorttitapahtumia.

”Kun huomasin jo kävelleeni keittiöön pari kertaa alasti, kynnykseni ikään kuin laski.”

Hanketta koordinoineen tohtori Antti Oulasvirran mukaan tutkimusta valmisteltiin vuoden ajan. Tietojenkäsittelytieteen tutkijoista sekä käyttäytymis- ja oikeustieteilijöistä koostunut tutkimusryhmä selvitti lainopillisia kysymyksiä muun muassa tietosuojavaltuutetun kanssa.

Koehenkilöitä haettiin netti-ilmoituksella, joka alkoi levitä verkossa nopeasti. Oulasvirta sai päivittäin sähköpostia, jossa hanke joko tuomittiin tai sitä kehuttiin. Provokaatio kuitenkin toimi, ja tutkimukseen ilmoittautui 80 halukasta, joista haastatteluun kutsuttiin 20–30 ihmistä.

”Haastattelussa haluttiin antaa kuva siitä, mihin ihmiset olivat lähdössä mukaan. Halusimme myös saada sellaiset ihmiset pois joukosta, jotka olivat lähteneet mukaan vain tutkimuskorvauksen vuoksi. Tuntihintana laskien mistään isosta rahasta ei ollut kysymys”, Oulasvirta kertoo.

Kymmenestä tutkimukseen valitusta kotitaloudesta kaksi oli perhettä, ja niistä toisessa oli lapsi. Muut olivat yksineläjiä.

 

”Joskus laitoin ’hupun’ kameran päälle, kun vaihdoin vaatteita.”

 

Valvontaan tottuu kolmessa kuukaudessa

Oulasvirran mukaan aluksi ihmisiä tuntui huolettavan alastomuuden kuvaaminen ja etenkin keskusteluiden kuvaaminen silloin kun vieraita tuli käymään. Joskus tallennusjärjestelmä suljettiinkin nimenomaan tällöin tai joku päätti pitää tapaamiset jossakin muualla.

”Kaikkiin valvontakameroihin liittyi poiskytkentämahdollisuus, mutta toivoimme, ettei sitä käytettäisi usein. Lisäksi haastattelimme koehenkilöitä niistä tilanteista, joissa valvonta kytkettiin pois”, Oulasvirta sanoo.

Oulasvirta huomauttaa, että jo lain mukaan ihmisille pitää ilmoittaa selkeästi siitä, että heitä kuvataan valvontakameralla. Lisäksi alaikäisiltä kuvattavilta tulee pyytää heidän huoltajiensa suostumus.

Tutkittavat tottuivat jatkuvaan valvontaan kolmen, neljän kuukauden aikana tutkimuksen aloittamisesta. Oulasvirran mukaan samanlainen ilmiö on todettu muissakin tutkimuksissa.

”Reilun kolmen kuukauden jälkeen on seurantalaitteiden alkukonfrontaatiosta jo päästy yli ja haetaan käyttäytymisen muotoja. Esimerkiksi pidetäänkö pyyhe päällä, kun tullaan suihkusta, ja miten puhutaan muiden kanssa.”

”Jotkut saattoivat laittaa musiikin päälle tai puhua suihkuhuoneessa, jolloin valvontalaitteet eivät pystyneet poimimaan keskustelua”.

Koko tutkimuksen kyseenalaistavia tapahtumia tutkittavien elämässä oli muun muassa silloin, kun partneri vaihtui. Silloin piti käydä tutkimuksen syyt uudestaan läpi. Kymmenen koehenkilön otoksesta putosi tutkimuksen aikana vain yksi pois.

Tutkimukseen osallistuneista osa piti raskaana sitä, että kyläilevätkin joutuivat valvottaviksi, jos kameroita ei kytketty vierailun ajaksi pois päältä. Osa oli iloisia, kun taas voivat tutkimuksen loputtua jatkaa normaalia elämäänsä.

 

”Se [valvonta] on rajoittanut käyntiäni joillakin sivustoilla ja kommenttejani keskustelualueilla. Keskustelualueet ovat yleensä sellaisia paikkoja, joilla voi anonyymisti sanoa mitä tahansa haluaa, jopa syvimmät salaisuudet, mutta nyt en ole uskaltanut tehdä sitä.”

 

Internet huoletti kännykkää enemmän

Koehenkilöiden mielestä tutkimuksen yksi vaikeimpia asioita oli internetin käyttö, sillä he olivat olleet tottuneita siihen, että voivat keskustella netissä anonyymisti. Ainakin yksi tutkittava tiettävästi kävikin keskusteluitaan kodin ulkopuolella muun muassa nettikahviloissa.

Tutkijoita yllätti sekin, että ihmisiä ei niinkään kiinnostanut se, että internetin käyttötiedot ja kännykän käyttö raportoitiin. Sen sijaan kamerat ja internetin käytön seuranta tuntuivat huolettavan heitä, sillä niiden koettiin loukkaavan yksityisyyttä.

”Käytännössä tilanne on nykyään sellainen, että eri tahot – kuten hakukoneyhtiö, puhelinoperaattori tai pankki – tietävät jotakin käyttäytymisestämme, mutta kaiken kattavaa valvontaa ei ole”, Oulasvirta kertoo.


”Sinusta kerätään tietoa joka tapauksessa etkä ajattele sitä, koska et voi estää sitä tai ainakin se on hyvin vaikeata. […] Niinpä on turha stressata siitä.”


Tutkimuksessa huomattiin myös, että yleismaailmallista yksityisyyden kokemusta ei ole olemassa. Ihmisille erilaiset asiat ovat yksityisiä. Yksityisyys on myös kulttuurisidonnaista. Vaikkapa Kiinassa tai Intiassa tulokset olisivat varmasti olleet erilaisia.

Tutkimus osoitti myös, että ihmiset ovat sopeutuvaisia. Omia asenteita muutetaan ja kodista muokataan elinkelpoinen. Maailma on siirtymässä kohti ubiikkiutta eli tilannetta, jossa yhä useampi laite ja ihminen ovat suuren tietoverkon osia. Ihmiset käyttävät myös entistä enemmän aikaa tietokoneilla, mistä jää jälkiä.

 

Anonyymit kursiivilainaukset ovat koehenkilöiltä.

Lue myös

Valvotusta elämästä jää valtavasti jälkiä »
Anna palautetta

Kommentit (0 kpl)

Ei kommentteja.

 

Kommentoi








Kyllä


* = Pakollinen tieto

Uutiset

•  = artikkeli on luettavissa vain netissä

 

 

tietosuoja_logo_2013.gif

 

 

 

Vastaava toimittaja
Hanna Tamminen


 


 

 

 

 

Julkaisijat
Tietosuojalautakunta
Tietosuojavaltuutetun toimisto
Viestintävirasto
Patentti- ja rekisterihallitus



 

 

 

 

 

 

 

Rekisteriselosteet »

Tietoa evästeistä »

 

 

 

Tietosuoja-verkkojulkaisua julkaistaan Tietosuoja-lehden yhteydessä. Yhdessä lehti ja verkkojulkaisu tutustuttavat tietosuojan normeihin ja käytäntöön, tietoturvaan ja viestinnän luottamuksellisuuteen. Tarkoituksena on ohjata hyvään rekisterinpitoon sekä tietoturvallisuuden ja viestinnän luottamuksellisuuden varmistamiseen.