Tulostusversio

1/2014

Pääkirjoitus 1/2014

Teksti: Reijo Aarnio

Selvitysten luvattu maa

Meille kaikille lienee tuttua, että onnettomuuksien, muiden murhenäytelmien tai epäkohtien jälkeen asiaan liittyvä ministeri tulee julkisuuteen julistamaan, että tieto ei liiku viranomaisten välillä tai että tietosuoja estää tiedonkulun. Ei siis ole mikään ihme, että kyseisen ministerin hallinnonalalla työskentelevät hämmentyvät, tulevat epävarmoiksi ja lopulta alkavat uskoa ”pomonsa” sanaa.

Julistamisen jälkeen tapana on asettaa työryhmä selvittämään asiaa. Työryhmien aikanaan antamat raportit haudataan usein kaikessa hiljaisuudessa.

Sama konsepti näyttää toimivan myös ihan normaalissa hallinnon kehittämisessä. Valtiovarainministeriö ryhtyi selvittämään, miten eräitä kuntien palveluita voitaisiin tuottaa kustannustehokkaammin siirtymällä siilomaisesta integroituun palvelutuotantoon. Selvitystyötä varten haastatelluista kunnanjohtajista miltei kaikki ilmoittivat yhdeksi keskeiseksi esteeksi tietosuojalain. Niinpä työryhmä sai tehtäväkseen ”muuttaa tietosuojalainsäädäntöä”, joka – kuten tiedätte – perustuu EU:n henkilötietodirektiiviin.

Hyvät lukijat, kuinka monta tietojenvaihtoon vaikuttavaa lakia on muutettu tsunamin, kouluampumisten ja muiden kauheuksien jälkeen?

Nyt näyttäisi näkyvän vähän valoa tämänkin onnettoman tunnelin päässä. Tammikuun lopussa raporttinsa luovutti perhesurmien ehkäisyä ja viranomaisten tietojenvaihtoa selvittänyt työryhmä. Tiiviiseen raporttiin on sisällytetty erinomainen analyysi kyseisten toimialojen lainsäädännöstä aina perustuslaista alkaen.

Työryhmä oivalsi, että kahden viranomaisen välistä tietojenvaihtoa säännellään julkisuuslaissa ja koko joukossa erityislakeja. Nyrkkisääntönä on, että tietoja voidaan vaihtaa, jos vastaanottajalla on tehtäviinsä liittyen oikeus ottaa tiedot vastaan. Ongelmana näyttäisikin siis olevan epäselvien toimivaltasäännösten lisäksi salassapitosääntelyn laajuus, jonka sanotaan kääntyneen tarkoitustaan vastaan.

Henkilötietolailla pyritään luomaan soveltamisalansa mukaisesti luottamuksellinen suhde rekisterinpitäjän ja rekisteröidyn välille. Salassapitosäännöksillä on ainakin alun perin puolestaan koetettu varmistua siitä, että sivulliset eivät pääse tietoihin käsiksi. Tähän tietysti yhdistetään myös korkeatasoinen tietoturva.

Poliittisen koneistomme tehtävänä on päätöksillään ohjata tätä salassapidon savuverhon rajoittamista, kun siihen kulloinkin on tarve. Kun kysellään vastuun perään, on katsottava pikemminkin organisaatioiden huipuille kuin ruohonjuuritasolle. Ihmiset tekevät saamansa opetuksen ja koulutuksen mukaan, ja toimintaedellytysten luominen on osa johtamista.

Nähtäväksi jää, miten maatamme johdetaan kyberhaasteiden aikakauteen.

---

[KIRJOITTAJA]

Reijo Aarnio on tietosuojavaltuutettu.



Bookmark and Share
Anna palautetta

Kommentit (0 kpl)

Ei kommentteja.

 

Kommentoi








Kyllä


* = Pakollinen tieto

Uutiset

•  = artikkeli on luettavissa vain netissä

 

 

tietosuoja_logo_2013.gif

 

 

 

Vastaava toimittaja
Hanna Tamminen


 


 

 

 

 

Julkaisijat
Tietosuojalautakunta
Tietosuojavaltuutetun toimisto
Viestintävirasto
Patentti- ja rekisterihallitus



 

 

 

 

 

 

 

Rekisteriselosteet »

Tietoa evästeistä »

 

 

 

Tietosuoja-verkkojulkaisua julkaistaan Tietosuoja-lehden yhteydessä. Yhdessä lehti ja verkkojulkaisu tutustuttavat tietosuojan normeihin ja käytäntöön, tietoturvaan ja viestinnän luottamuksellisuuteen. Tarkoituksena on ohjata hyvään rekisterinpitoon sekä tietoturvallisuuden ja viestinnän luottamuksellisuuden varmistamiseen.