Tulostusversio

2/2014

Digiuunojen unilukkari

Teksti: Päivi Männikkö
Kuvat: Olli Häkämies

Jyrki Kasvin kuvaKansanedustajasta asiantuntijaksi siirtynyt Jyrki Kasvi herättelee suomalaisia tietoyhteiskunnan haasteisiin.

Jyrki Kasvi tuli tunnetuksi ”eduskunnan nörttinä”, tietoyhteiskunta-asioihin perehtyneenä kansanedustajana. Jäätyään rannalle vuoden 2011 eduskuntavaaleissa hän siirtyi tutkimus- ja kehittämisjohtajaksi Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus Tiekeen.

Työuran ohella hän on jatkanut yhteiskunnallista vaikuttamista muun muassa kaupunginvaltuutettuna ja kolumnistina. Suorapuheinen ex-kansanedustaja muun muassa patistaa suomalaisia hyödyntämään tietotekniikkaa nykyistä paremmin. 

Huhtikuussa Tietoasiantuntija-lehdessä julkaistussa kolumnissa Kasvi moittii takavuosien ”digifiksuja” suomalaisia taantumisesta ”digiuunoiksi”. Emmekö siis olekaan tietoyhteiskunnan edelläkävijöitä?

”Me pärjäsimme vertailuissa vielä kymmenen vuotta sitten ihan kivasti”, hän vastaa.

”Mutta meillä ajateltiin, ettei enää tarvitse tehdä mitään. Emme havahtuneet siihen, että muu maailma oli päättänyt ohittaa meidät.”

Kasvin mukaan digiuunous näkyy esimerkiksi kouluissa.

”Kun Tieke on mukana opettajien täydennyskoulutushankkeissa, usein huomataan, että perusasiatkaan eivät ole heillä hallussa.”

Miten tilannetta voitaisiin korjata?

Kasvi huokaa syvään.

”Oikeastaan tarvitaan kolme kärkeä; tietotekniikkaa kouluihin, työikäisille ja työelämästä poistuneille.”

Fiksuille palveluille on käyttäjiä

Tietotekniikan tehokkaampi hyödyntäminen on Kasvin mukaan ainoa keino lisätä kilpailukykyä ja tuottavuutta. Hän arvostelee päättäjiä vähäisestä kiinnostuksesta tietoyhteiskunta-asioita kohtaan.

”Ja nyt en puhu siitä, millä tavalla tietokoneen muistipiiri toimii, vaan miten toimintaprosesseja ja -kulttuuria saadaan muutettua tekniikan avulla.”

Toisin on Virossa, jossa tietoyhteiskunnassa välttämättömät taidot, tietoturva ja yritysten toimintaedellytykset on nostettu politiikan kovaan ytimeen.

”Ei ihme, että presidentti Toomas Hendrik Ilves ramppaa pitkin maailmaa puhumassa päättäjille siitä, millä tavalla tietoyhteiskuntapolitiikkaa tulisi hoitaa.”

Suomessa keskustelu tuntuu usein painottuvan siihen, etteivät kaikki halua käyttää sähköisiä palveluja.

”Annettaisiin edes mahdollisuus niille, joilla halua on!” Kasvi parahtaa.

Hän kertoo, kuinka Espoossa toimeentulotukihakemuksia koskevien puhelujen määrä on vähentynyt, kun oman hakemuksensa tilanteen voi tarkistaa verkossakin.

”Jos tietotekniikan avulla parannetaan palvelua, kyllä ihmiset sen löytävät.”

Vaaralliset kiertotiet

Sähköisissä palveluissa on tietysti aina huomioitava tietosuoja ja tietoturva. Täysin aukotonta tietoturvaa Kasvi kuitenkin kavahtaa. Käy kuten eräällekin yhdysvaltalaiselle ydinvoimalalle, jonka palomuurittomat järjestelmät piti kytkeä verkkoon huoltopäivityksen takia.

Erittäin tiukaksi viritetty tietoturva synnyttää helposti kiertoteitä. Kasvi ottaa esimerkiksi suuren eurooppalaisen järjestön, jonka työntekijöiltä on estetty nettipuhelujärjestelmä Skypen käyttö tietoturvasyistä. Esto pitää kuitenkin purkaa aina puhelinkokouksia varten.

”Toinen vaihtoehto on, että ihmiset hankkivat omia läppäreitään töiden tekemistä varten. Siitä sitten seuraa, että luottamuksellista tietoa kannetaan omissa koneissa, jotka eivät ole minkään tietoturvan piirissä.”

Tekoäly tulee – emme ole valmiita

Oli kiinnostusta tai ei, päättäjät joutuvat nyt perehtymään tietoyhteiskunnan pelisääntöihin. Esimerkiksi liikenne- ja viestintäministeriön valmistelema tietoyhteiskuntakaari on parhaillaan eduskunnan käsiteltävänä.

”Nyt pitäisi saada kaikki muut ministeriöt tekemään omat tietoyhteiskuntakaarensa – mieluiten vielä niin, että ne muodostavat toimivan kokonaisuuden. Jos tietoyhteiskunnasta olisi tuhat sivua lainsäädäntöä, voisiko kukaan enää sanoa, että se ei ole poliittisesti mielenkiintoinen asia?” Kasvi kysyy.

Lainvalmistelu on kuitenkin hidasta ja digimaailman muutosvauhti päätähuimaavaa, sillä tekoälysovelluksia tulee markkinoille kiihtyvällä vauhdilla. Kasvi mainitsee esimerkkeinä robottiautot, joiden luvataan tulevan myyntiin vuonna 2020. Aikaa tieliikennelainsäädännön vastuusäännösten päivittämiseen on siis runsaat viisi vuotta. Niin ikään sääntelemätöntä aluetta on nopeasti kehittyvä robottilennokkien käyttö, josta EU:n on tarkoitus säätää vuoteen 2016 mennessä. (Lue lisää lennokeista >>)

Yhdysvalloissa tekoälyä käytetään jo syövänhoidossa, ja koneet tekevät keskenään puolet maailman kaikesta arvopaperikaupasta, mutta:

”Lainsäätäjä ei ole koskenut siihen pitkällä tikullakaan.”

Luottavaiset suomalaiset

Uuden teknologian hyödyntämistä koskeva lainsäädäntö pitäisi tehdä maailmanlaajuisesti tai vähintäänkin alueellisesti. Euroopassa pallo onkin heitetty Euroopan parlamentille.

Entinen kansanedustaja on ehdolla eurovaaleissa, joiden tulos on tiedossa tämän lehden ilmestyttyä.

”Se on oikea paikka monista isosta asioista päättämiselle”, Kasvi perustelee.

”Jos on 28:t eri pelisäännöt, on aivan turhaa olettaa, että Eurooppaan syntyy mitään merkittäviä sähköisiä palveluita.”

Yhteisten pelisääntöjen tekeminen ei ole ongelmatonta. Huhtikuussa EU:n tuomioistuin julisti teletunnistetietojen tallennusta koskevan direktiivin laittomaksi sillä perusteella, että se puuttuu liiaksi kansalaisten yksityisyyteen. Pätemättömäksi tuomittu direktiivi edellyttää, että jäsenmaissa teletunnistetietoja säilytetään vähintään 6 kuukautta. Suomessa säilytysajaksi on säädetty 12 kuukautta ja sama aika on kirjattu myös esitykseen tietoyhteiskuntakaaresta.

”12 kuukauden säilytysaika meni todella kesysti läpi täällä”, Kasvi arvostelee.

”Meiltä puuttuu tietty vainoharhaisuus, minkä monessa muussa maassa historia on kovan kautta opettanut. Toivotaan, että suomalaiset heräävät ennen kuin jotakin tapahtuu.”

Urkinta ei ollut yllätys

Luottamus yksityisyyden säilymiseen on ollut koetuksella viimeistään sen jälkeen, kun Edward Snowden kertoi NSA:n tiedustelumenetelmistä. Kasvi ei ymmärrä ihmisiä, joille paljastukset tulivat yllätyksenä, koska ”NSA:n toimintahan on ollut täysin tiedossa vuosikausia.”

Snowdenin ansiosta tiedämme nyt kuitenkin tarkemmin, miten NSA seuraa liikennettä ja että se pystyy paitsi varastoimaan kaiken tietoliikenteen, myös analysoimaan sitä.

Paljastusten jälkeen Suomessa on pohdittu, pitäisikö viranomaisilla olla valmiudet harjoittaa tiedustelua tietoverkoissa esimerkiksi Ruotsin armeijan radiotiedustelulaitoksen (FRA) mallin mukaan. Toisaalta on myös esitetty, että Suomen kannattaisi päinvastoin profiloitua tiedustelusta vapaana maana, jossa voi säilyttää tietoja urkintaa pelkäämättä. (Lue lisää tiedusteluhankkeesta >>)

”Nyt ei kannattaisi munata tätä ainutlaatuista kilpailuetua”, Kasvi vetoaa. Hänen mielestään tärkeää olisi, että viestinnän luottamuksellisuus ja yksityisyys turvataan. Tämä vaatii myös jonkinlaista kykyä seurata verkon tapahtumia.

”Mutta samalla ei saa tuhota sitä, mitä väitetään puolustettavan. Anonymiteetti on olennainen osa demokratiaa.”

Jos viranomaiselle kuitenkin annetaan uusia tiedusteluoikeuksia, niitä on hänen mukaansa valvottava tehokkaasti. Valvontaan täytyy asettaa ulkopuolinen taho.

”Ja jos ei siihen ole varaa, sitten jätetään koko homma tekemättä.”

Kasvi huomauttaa, että vaikka hän ei kannata Ruotsin FRA:n tiedusteluvaltuuksia, ne sentään kirjattiin lakiin – toisin kuin muualla.

”Laillisuusyhteiskunnassa minimiehto on, että tyhmyyttä säädellään lailla.”

---

Jyrki J.J. Kasvi

  • Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskuksen (Tieke ry.) tutkimus- ja kehittämisjohtaja 2011–
  • kansanedustaja (Vihreät) 2003–2011
  • Espoon kaupunginvaltuuston jäsen 1997–
  • tekniikan tohtori

Lue myös

Uunoista digifiksuiksi »
Jyrki Kasvi ja sosiaalinen media »
Anna palautetta

Kommentit (0 kpl)

Ei kommentteja.

 

Kommentoi








Kyllä


* = Pakollinen tieto

Uutiset

•  = artikkeli on luettavissa vain netissä

 

 

tietosuoja_logo_2013.gif

 

 

 

Vastaava toimittaja
Hanna Tamminen


 


 

 

 

 

Julkaisijat
Tietosuojalautakunta
Tietosuojavaltuutetun toimisto
Viestintävirasto
Patentti- ja rekisterihallitus



 

 

 

 

 

 

 

Rekisteriselosteet »

Tietoa evästeistä »

 

 

 

Tietosuoja-verkkojulkaisua julkaistaan Tietosuoja-lehden yhteydessä. Yhdessä lehti ja verkkojulkaisu tutustuttavat tietosuojan normeihin ja käytäntöön, tietoturvaan ja viestinnän luottamuksellisuuteen. Tarkoituksena on ohjata hyvään rekisterinpitoon sekä tietoturvallisuuden ja viestinnän luottamuksellisuuden varmistamiseen.