Tulostusversio

2/2014

Viranomaisten tiedusteluoikeudet: takapakkia vai edistysaskel?

Teksti: Antti J. Lagus
Kuvat: Shutterstock

TS214_Tiedustelu.jpgTyöryhmä pohtii Suomen turvallisuusviranomaisten tiedonhankintaoikeuksia verkossa. Hanketta on epäilty siitä, että se lyö korvalle Suomen haaveita nousta data-alan Sveitsiksi.

Puolustusministeriön asettama työryhmä selvittää, miten laki sääntelee erityisesti turvallisuusviranomaisten tiedonhankintaa. Tavoitteena on huolehtia paremmin kansallisesta turvallisuudesta tietoverkoissa esiintyvien uhkien torjumiseksi. Asetuspäätöksessä perustellaan hanketta muun muassa sillä, että kyberturvallisuuden merkitys osana perinteistä ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa on kasvanut. Puolustusvoimien on määrä luoda kyberpuolustuskyky osana kyberturvallisuusstrategian toimeenpanoa.

Alun perin työryhmän mietintö oli tarkoitus laatia lakiesityksen muotoon, mutta ryhmän sihteeristön mukaan tästä on sittemmin luovuttu. Sittemmin työryhmän määräaikaakin on jatkettu alkuperäisestä kesäkuusta vuoden 2014 loppuun asti.

Tarvetta ei ole osoitettu

Suomen nykyisessä lainsäädännössä poliisi tarvitsee tuomioistuimen luvan sähköiseen viestintään puuttumiselle. Kyse on siis tiedonhankinnasta, joka kohdistuu tietyistä vakavista rikoksista epäiltyihin henkilöihin.

Joissakin maissa viranomaisten sähköiseen viestinnän tiedonhankintavaltuudet ovat huomattavasti laajemmat. Massatiedusteluna pidetään sitä, että viranomaisille annetaan pääsy rajoittamattomaan tietoon.

Liikenne- ja viestintäministeriön internet-palveluyksikön päällikkö, lainsäädäntöneuvos Kirsi Miettinen on osallistunut verkkotiedustelutyöryhmän työskentelyyn ministeriön edustajana.

Miettinen pitää hankkeen lähtökohtaa poikkeuksellisena.

”Yleensä lainsäädäntötyön pohjana on selkeä ongelma.”

Nyt näyttää siltä, että verkkovalvontaa halutaan, koska muillakin mailla on sentyyppistä lainsäädäntöä. Miettisen mukaan ei ole käynyt ilmi yhtään syytä, jolla voitaisiin osoittaa, että massaluonteista tiedustelua tarvitaan Suomessa.

Yleisen verkkovalvonnan ongelmana Miettinen näkee sen, että se on kuin hakisi neulaa heinäsuovasta. Oikean tiedon löytäminen valtavasta massasta on aivan liian kallista.

”Lisäksi nykyisessä Edward Snowdenin tietovuotojen jälkeisessä maailmassa konesalista konesaliin ulottuvien salausten käyttö on yleistynyt”, Miettinen huomauttaa.

”Jos päädytään siihen, etteivät nykysäännöt ole hyvät, tiedustelun pitäisi kohdistua tiettyyn, rajattuun viestintään.”

Viranomaisten tiedusteluvaltuuksien laajentamista on perusteltu esimerkiksi ulkoministeriöön kohdistuneella tietomurrolla.

"Liikenne- ja viestintäministeriön näkemys on, että ulkoministeriön urkinta olisi voitu havaita jo voimassa olevilla säännöksillä. Massaluonteinen kaapelitiedustelu ei olisi tuonut tähän mitään lisää. Tämän näkemyksen jakavat laajasti tietoturva-asiantuntijat", Miettinen sanoo.

Perusoikeudet avainasemassa

Helsingin yliopiston valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen pitää kummallisena kansainvälisestä tietovuotokohusta tehtyä johtopäätöstä, jonka mukaan Suomessa tarvittaisiin laajaa verkkotiedustelua.

Rikollisuuden torjunta tiedustelulla on Ojasen mukaan sinällään hyväksyttävää, mutta edes tärkeät päämäärät eivät oikeuta mitä tahansa keinoja, vaan lakiperustan pitää olla kunnossa. Kun puhutaan massaluonteisesta seurannasta, joka koskee kaikkia riippumatta siitä, epäilläänkö heitä rikoksesta vai ei, ovat tällaiset keinot helposti lainvastaisia niin perustuslaillisesti kuin kansainvälisestä ihmisoikeusnäkökulmasta.

”Voi olla pirun vaikeata kehittää Suomessa järjestelmää, joka olisi perusoikeuksien mukainen. Muiden maiden malleista ei tiedetä tarpeeksi vertailujen tekemiseksi”, Ojanen sanoo.

Hanketta niukasti kommentoivan työryhmän sihteeristön mukaan Suomea velvoittavat ihmis- ja perusoikeusmääräykset ovat hankkeessa avainasemassa. Yksilön oikeusturva sekä tehokkaat perustuslailliset valvontamekanismit otetaan keskeisesti huomioon. Työryhmä on tehnyt kattavaa kansainvälistä vertailua siitä, miten viranomaisten tiedusteluoikeuksista on säädetty muualla. Johtopäätökset selviävät ja yksityiskohdat täsmentyvät työn valmistuttua.

Tuhannen taalan paikka nousta digi-Sveitsiksi

Perusoikeusasiantuntijoiden lisäksi tiedusteluhanke on herättänyt arvostelua yritysmaailmassa. Elinkeinoelämän keskusliitto ja siihen kuuluva teknologia-alan yritysten edunvalvoja Teknologiateollisuus ovat pitäneet hanketta tarpeettomana, mahdollisesti jopa liiketoimintaa haittaavana tekijänä.

Teknologiateollisuuden sähkö- ja tietoaloista vastaavan johtaja Jukka Viitasaari näkee, että ilman mitään rikosepäilyä tapahtuva tietoliikenteen seuranta antaisi väärän signaalin maailmalle. Sen sijaan Suomella olisi hyvät mahdollisuudet tulla eräänlaiseksi ”data-alan Sveitsiksi”, jossa avainsana olisi pankkisalaisuuden sijasta tietojen luottamuksellisuus.

Suomen mahdollisuuksia profiloitua tietojen luotettavana säilytyspaikkana puoltavat muun muassa yhteiskunnallisten olojen vakaus, poliittinen liittoutumattomuus sekä kylmä ilmasto ja vakaa maaperä. Snowden-paljastusten jälkeen valttikortiksi on nostettu myös se, että Suomi ei ole merkittävästi mukana tiedusteluyhteistyössä tai tiedustelun kohteena.

Jos Suomeen luotaisiin USA:n tavoin järjestelmä, jossa yrityksiä velvoitetaan rakentamaan ohjelmistoihin takaportteja ja yritykset velvoitetaan antamaan tietoja, tämä ei Viitasaaren mukaan viestisi hyvää asiakaslupausta tietojen luottamuksellisena pitämisestä. Viitasaari hämmästelee, että samaan aikaan toiset julkiset toimijat houkuttelevat ulkomaisia investointeja Suomeen.

"Tiedusteluhankkeen vuoksi koko meidän digitaalisen toimintamme edut ovat vaakalaudalla. Esimerkiksi Yhdysvaltojen tieto- ja muun teollisuuden on arvioitu kärsineen kymmenien miljardien dollareiden tappiot Snowdenin paljastusten vuoksi, kun ulkomaiset yritykset ovat jättäneet tekemättä uusia sopimuksia amerikkalaisten yritysten kanssa”, liikenne- ja viestintäministeriön Kirsi Miettinen huomauttaa.

Haastava aikataulu

Verkkotiedusteluhanketta on arvosteltu avoimuuden puutteesta. Joulukuussa annetun asettamispäätöksen jälkeen työryhmä on ollut varsin vaitonainen.

Tänä keväänä työryhmä on tosin ilmoittanut kuulevansa myös elinkeinoelämän näkemyksiä. Se järjesti huhtikuun lopussa ja toukokuun alussa kuulemistilaisuudet yritysten ja järjestöjen edustajille. Työryhmän sihteeristön mukaan elinkeinoelämän keskusjärjestöjä ja työryhmän käsiteltävänä olevan aiheen kannalta keskeisiä yksittäisiä yrityksiä on kuultu jo ennen laajojen kuulemistilaisuuksien järjestämistäkin.

Ryhmän työn oli alun perin määrä olla valmis kesäkuun loppuun mennessä. Uutena kantona kaskessa on kuitenkin EU-tuomioistuimen huhtikuussa antama ratkaisu, jonka mukaan teletunnistetietojen tallentamista koskeva direktiivi on laiton. Ratkaisun mukaan direktiivi ei takaa kansalaisten perusoikeuksia, koska sitä ei ole kohdistettu ennalta rajattuun viestintään. (Lue lisää tuomiosta >>)

Työryhmän jäsenen, lainsäädäntöneuvos Kirsi Miettisen mukaan EU-tuomioistuimen tuomio pitää ottaa valmistelussa huomioon. Samaa mieltä on työryhmään kuulumaton professori Tuomas Ojanen, joka kannattaa perusteellista tuumaustaukoa.

”Ratkaisu osoittaa, että EU-tuomioistuin ottaa yksityiselämän ja perusoikeuksien suojan vakavasti ja että laajan valtakirjan antaminen massavalvontaan on vaikeasti perusteltavissa”, Ojanen sanoo.

Lue myös

Ruotsissa FRA-laki lisäsi keskustelua »
Digiuunojen unilukkari »

Bookmark and Share
Anna palautetta

Kommentit (0 kpl)

Ei kommentteja.

 

Kommentoi








Kyllä


* = Pakollinen tieto

Uutiset

•  = artikkeli on luettavissa vain netissä

 

 

tietosuoja_logo_2013.gif

 

 

 

Vastaava toimittaja
Hanna Tamminen


 


 

 

 

 

Julkaisijat
Tietosuojalautakunta
Tietosuojavaltuutetun toimisto
Viestintävirasto
Patentti- ja rekisterihallitus



 

 

 

 

 

 

 

Rekisteriselosteet »

Tietoa evästeistä »

 

 

 

Tietosuoja-verkkojulkaisua julkaistaan Tietosuoja-lehden yhteydessä. Yhdessä lehti ja verkkojulkaisu tutustuttavat tietosuojan normeihin ja käytäntöön, tietoturvaan ja viestinnän luottamuksellisuuteen. Tarkoituksena on ohjata hyvään rekisterinpitoon sekä tietoturvallisuuden ja viestinnän luottamuksellisuuden varmistamiseen.