Tulostusversio

4/2014

Sähköisen asioinnin puolestapuhuja

Teksti: Päivi Männikkö
Kuvat: Olli Häkämies

Mirjami Laitisen kuva

Säästöpaineet ovat lisänneet viranomaisten intoa sähköistää palveluja. ”Kun resurssit niukkenevat, yhteinen tahtotila löytyy”, Mirjami Laitinen sanoo.

 

Viranomaispalvelujen digitalisoinnin toivotaan helpottavan arkea, lisäävän tuottavuutta ja säästävän kuluja. Verohallinnon entisellä pääjohtajalla ja Sitran nykyisellä neuvonantajalla Mirjami Laitisella on digitalisoinnista vuosikymmenten kokemus.

HST, SADe, KanTa, viranomaisverkko Virve… Julkishallinnossa on viime vuosikymmeninä aloitettu useita sähköisen asioinnin hankkeita, jotka ovat edenneet aiottua hitaammin ja kovemmin kustannuksin. Käyttäjämäärissäkään ei ole aina ollut hurraamista. Miksi viranomaispalvelujen digitalisointi on niin hankalaa? Kysytään Mirjami Laitiselta.

Pitkän työuran Verohallinnossa tehnyt Laitinen on perehtynyt asiakaspalvelun kehittämiseen ja osallistunut useisiin sähköisen asioinnin kehittämishankkeisiin. Jäätyään eläkkeelle hän siirtyi neuvonantajaksi Sitraan, jossa hänen tehtävänään on muun muassa saada julkisen sektorin toimijat yhdessä kehittämään sähköisiä palveluita.

”Työssäni on paljon vanhastaan tuttua, kuten aloitteiden ja lausuntojen laatimista, keskustelujen käynnistämistä esitelmiä pitämällä sekä ihmisten kutsumista pyöreän pöydän tapaamisiin ja seminaareihin. Kyse on ihmisten kohtauttamisesta siten, että mahdollinen muutostarve tunnistetaan ja muutos käynnistyy”, hän luonnehtii.

Laitinen on mukana myös ICT2015-työryhmän seurantaryhmässä. Työryhmä esitti raportissaan muun muassa viranomaisten sähköisten palvelujen määrän merkittävää lisäämistä, jotta Suomesta tulisi tietotekniikan soveltamisen kärkimaa.

Mitä muuta hyötyä viranomaispalvelujen digitalisoinnista voisi olla?

”Keskeinen kysymys on, miten kansalaisten ja yritysten arkea helpotetaan ja taataan, että mahdollisimman moni tuntisi olevansa mukana yhteiskunnan kehityksessä”, Laitinen sanoo.

”Haasteena on, miten palveluita tehdään kustannustehokkaasti, laadukkaasti ja käyttäjäystävällisesti.”

Ensin infra kuntoon

Vuosikymmenten aikana valtiolle ja kunnille on kertynyt lukematon määrä tietojärjestelmiä, joiden välinen tiedonsiirto on räätälöity joka järjestelmälle erikseen. Nyt tähän haetaan ratkaisua kansallisessa palveluarkkitehtuuriohjelmassa.

Rakenteilla olevan palveluväylän kautta muun muassa perusrekisterien tiedot olisivat saatavilla avoimien rajapintojen yli kaikille tietoja tarvitseville palveluille, käyttövaltuudet huomioiden. Myös kansalaiset voivat palveluväylän kautta hallinnoida omia tietojaan. Tarkoitus on, että ensi keväänä osa perustietovarannoista, kuten väestötietojärjestelmä, on liitetty palveluväylään.

Palveluväylän kannalta keskeistä on myös, että vuosien vatvomisen jälkeen saataisiin aikaan kansallinen sähköisen tunnistamisen ratkaisu. Myöhemmin ratkaisua aiotaan täydentää rooli- ja valtuutusvarmenteilla.

Julkisten palvelujen digitalisointi on näin aloitettu teknisistä tiedonsiirtoyhteyksistä, vaikka yleensä varoitellaan etenemästä tekniikka edellä. Laitinen sanoo, että palveluväylähanke parantaa tiedonvälitystä ja järjestelmien yhteentoimivuutta:

”Meillä on tiet ja sillat, jotta päästään paikasta toiseen. Sähköisessäkin maailmassa pitää olla niin, ettei tiedonkulku katkea jonkin organisaation rajalla tai tieto kulje pitkospuilla.”

Prosessit uusiksi

Kun infrastruktuuri saadaan kuntoon, päästään itse asiaan eli toimivien ja kustannuksia säästävien sähköisten palvelujen luomiseen.

”Se ei olekaan helppo tehtävä ja kaipaa ihan uudenlaista ajattelua – monesti koko toiminnan uudistamista”, Laitinen sanoo.

Hän peräänkuuluttaa kansallisesti skaalautuvia, yhteisesti toteutettuja poikkihallinnollisia palveluja. Näin asiakkaan ei tarvitsisi verkossa jatkaa reaalimaailmasta tuttua luukulta toiselle juoksemista.

Usein paperimaailman toimintoja halutaan sähköistää miettimättä, ovatko ne ylipäätään tarpeellisia tai voisiko ne toteuttaa toisin. Laitinen huomauttaa, ettei tavoitteena pitäisi niinkään olla palvelujen määrän lisääminen vaan palvelutarpeen minimointi. Tästä hyvänä esimerkkinä on hänen entinen työpaikkansa Verohallinto, joka automatisoi verotuksen käsittelytoimintojaan. Sen seurauksena kansalaisen ei enää tarvitse tehdä veroilmoitusta sen paremmin paperilla kuin sähköisestikään tietojen korjaamista lukuun ottamatta.

”Pitäisi ajatella, mikä ihan oikeasti helpottaa asiakkaan elämää ja mitä asiakas tarvitsee, eikä lähteä vain viranomaisen tai muun palvelua tarjoavan organisaation näkökulmasta.”

Automatisointi vaatii luottamusta

Laitinen ottaa esimerkiksi ajatuksen kansallisesta tulorekisteristä, joka ”olisi oivallinen yhteinen tietovarasto palveluväylälle”. Reaaliaikaiset tulotiedot, kuten palkkojen, eläkkeiden ja sosiaalietuuksien maksutiedot kerättäisiin automaattisesti tulorekisteriin. Tietoihin oikeutetut saisivat sieltä tarvitsemansa tulotiedot, ja kansalainen olisi omien tietojensa omistaja.

Hän visioi, kuinka toimeentulohakemuksen ja koko prosessin voisi automatisoida, kun perustoimeentulotuelle on määritelty kriteerit. Palveluväylälle menevä kansalainen voisi ottaa esille hakemuksen, johon tuen hakemiseen vaikuttavat tiedot tulisivat automaattisesti palveluväylän tietovarannoista. Tukipäätöksenkin voisi automatisoida ja saada samassa istunnossa, jos kriteerit täyttyvät.

Monessa tapauksessa automatisointi edellyttää luottamusta kansalaisiin, Laitinen korostaa. Palveluiden suunnittelussa pitäisikin lähtökohtana olla luottamus oikein toimimiseen eikä rakentaa järjestelmiä kaikkien kuviteltavissa olevien yksittäisten väärinkäytösten varalle.

Tietosuoja ei ole este

Lehdissä uutisoidaan säännöllisesti käräjille asti edenneistä tapauksista, joissa viranomainen on urkkinut kansalaisen henkilötietoja. Automatisointi voisi vähentää tällaista inhimillisestä uteliaisuudesta johtuvaa tietojen väärinkäyttöä, kun ihmisen osuus tietojenkäsittelyssä vähenisi.

Onko jotain toimintaa, jota ei vain voi hoitaa sähköisesti?

Laitinen miettii hetken ja keksii sitten esimerkiksi terveydenhuollon, jossa leikkauksia ja osaa hoitotoimista ei vielä voi suorittaa edes etäyhteyden kautta.

”Mutta kun käsitellään tietoa ja hallintoasioita, en näe mitään estettä niiden käsittelyn automatisoinnille ja hoitamiselle verkossa.”

Ketterästi kokeilemaan

Julkisten palvelujen sähköistämisessä vertailukohdaksi otetaan yleensä Viro, jossa sähköinen henkilökortti on kaikilla ja julkiset palvelut verkossa. Digitalisoinnin kustannuksetkin tuntuvat siellä olleen murto-osa suomalaisten epäonnisiin hankkeisiin syytämistä miljoonista.

”Olen useasti todennut, että meillä on ollut käytettävissä ihan liikaa rahaa”, Laitinen sanoo.

Osasyy Viron menestystarinaan lienee siinäkin, että heillä ei ole ollut painolastinaan menneisyyden vanhoja tietojärjestelmiä ja tietovarastoja ja epäonnistuneita kokeiluja. Laitinen huomauttaa, että Virossa on myös lähdetty rohkeasti kokeilemaan ja kehittämään asioita. Meillä ollaan ennakkoluuloisempia ja arempia kokeilemaan myös epäonnistumisen pelossa.

”Pitäisi kuitenkin hyväksyä epäonnistumiset, sillä niitä tulee pakostikin.”

-----

Mirjami Laitinen

  • Sitran vanhempi neuvonantaja 2013–
  • ICT 2015 -seurantaryhmän jäsen
  • Verohallinnon pääjohtaja 2007–2012
  • työskenteli Verohallinnossa yli 40 vuotta menettelyjen ja verotusprosessien kehittämisen parissa
  • hallintotieteiden kandidaatti

Lue myös

Näin palvelu automatisoidaan »
Mirjami Laitinen ja sosiaalinen media »

Bookmark and Share
Anna palautetta

Kommentit (0 kpl)

Ei kommentteja.

 

Kommentoi








Kyllä


* = Pakollinen tieto
 

 

tietosuoja_logo_2013.gif

 

 

 

Vastaava toimittaja
Hanna Tamminen


 


 

 

 

 

Julkaisijat
Tietosuojalautakunta
Tietosuojavaltuutetun toimisto
Viestintävirasto
Patentti- ja rekisterihallitus



 

 

 

 

 

 

 

Rekisteriselosteet »

Tietoa evästeistä »

 

 

 

Tietosuoja-verkkojulkaisua julkaistaan Tietosuoja-lehden yhteydessä. Yhdessä lehti ja verkkojulkaisu tutustuttavat tietosuojan normeihin ja käytäntöön, tietoturvaan ja viestinnän luottamuksellisuuteen. Tarkoituksena on ohjata hyvään rekisterinpitoon sekä tietoturvallisuuden ja viestinnän luottamuksellisuuden varmistamiseen.