Tulostusversio

2/2015

Kyberdiplomaatti

Teksti: Päivi Männikkö
Kuvat: Olli Häkämies

 

Marja Rislakin valokuva

Kybersuurlähettiläs Marja Rislakki aloitti opintonsa Teknillisessä korkeakoulussa 1976. ”Olimme ensimmäisiä, jotka joutuivat suorittamaan tietokonekurssin. Teimme Basic-koodausta, ja tietokoneet olivat valtavan isoja.”

Kyber on nyt kaikkialla – myös kansainvälisten kokousten asialistoilla. Suomen ensimmäinen kybersuurlähettiläs Marja Rislakki osallistuu neuvotteluihin ja seuraa, että suomalaisten neuvottelijoiden viestit vastaavat sovittuja linjauksia.

Marja Rislakki nimitettiin uuteen kybersuurlähettilään tehtävään viime kesäkuussa.

”Suomesta puuttui taho, joka koordinoi sitä, että kansainvälisillä foorumeilla esitettävät Suomen kannat ovat yhteneväiset sekä ulko- ja turvallisuuspoliittisten linjausten mukaisia. Minun roolini on nimenomaan siinä”, hän sanoo.

Rislakki on työskennellyt ulkoministeriössä yli 30 vuotta. Hän on diplomaatin urallaan toiminut muun muassa Suomen EU-politiikan ytimessä, Brysselin EU-edustustossa.

”Olen toiminut paljon muiden ministeriöiden kanssa ja ollut valmistelemassa telepakettia ja muita digitaalisia sisämarkkinoita koskevia asioita Brysselissä.”

Diplomi-insinööriksi aikoinaan opiskelleella Rislakilla on diplomaatille erittäin epätavallinen koulutustausta. Onko teknisen alan opinnoista hyötyä nykyisessä tehtävässä?

”Enpä tiedä”, hän sanoo ja miettii hetken.

”Monet varmaan kokevat, että teknisestä taustasta olisi hyötyä, mutta Polillakin pääaineeni oli kansainvälinen talous ja toisena aineena paperitekniikka.”

”Tärkeämpää on, että olen tottunut kansainvälisiin neuvotteluihin.”

Suurlähettiläs pääsee kaikkiin pöytiin

Kybersuurlähettilään tehtävä juontaa juurensa kansalliseen kyberturvallisuusstrategiaan. Yksi sen tavoitteista on lisätä Suomen osallistumista kansainväliseen yhteistyöhön. Suurlähettilään asema avaa pääsyn sellaisiin neuvottelupöytiin, joihin alemman tason virkamiehellä ei ole asiaa.

Kybersuurlähettilään työssä keskeistä on yhteistyö muiden kansainvälisiä neuvotteluja käyvien virkamiesten ja päättäjien kanssa. Tietojärjestelmistä ja viestintäverkoista muodostuvan kybertoimintaympäristön asioista neuvotellaan useissa kansainvälisissä järjestöissä, kuten YK:ssa, OECD:ssä, EU:ssa, Euroopan neuvostossa sekä Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö ETYJissä. Neuvotteluihin osallistuu Suomesta useiden eri ministeriöiden, yritysten ja järjestöjenkin edustajia. He ovat Rislakin tärkeimpiä kotimaisia yhteistyökumppaneita.

Neuvotteluja käydään myös kahden tai muutaman valtion kokoonpanoissa. Esimerkiksi Suomi tekee yhteistyötä muiden pohjoismaiden ja Baltian maiden sekä Yhdysvaltojen kanssa. Lisäksi kybersuurlähettiläs osallistuu kyberasioista neuvoa pitävien työryhmien kokouksiin.

Rislakki ei ole kyberlähettiläänä maailmalla yksin. Esimerkiksi Espanja, Ranska ja Venäjä ovat kukin nimittäneet omat kybersuurlähettiläänsä.

Kyber muuttaa diplomatiaa

Diplomatiaa tarvitaan, koska luottamus on kybertoimintaympäristössä vielä tärkeämpää kuin muualla, Rislakki näkee:

”Siellä, jos missä, voidaan tulkita asioita väärin. Pahimmillaan se voi johtaa konflikteihin.”

Väärien tulkintojen vaara piilee esimerkiksi kyberiskussa, koska sitä on miltei mahdotonta todentaa sataprosenttisen varmasti tietyn tahon tekemäksi. Luottamusta koettelevat myös kybermaailman nopeus ja rajattomuus.

”Kyberisku tapahtuu napin painalluksella. Siksi myös diplomatialta vaaditaan uudenlaista lähestymistapaa.”

Uudesta lähestymistavasta kertoo esimerkiksi yritysten ja kansalaisjärjestöjen tulo neuvottelupöytiin valtioiden rinnalle. Yritykset ja järjestöt olivat mukana esimerkiksi huhtikuussa Haagissa pidetyssä konferenssissa, joka on Rislakin mukaan nyt ainoa foorumi, joka myös kokoaa kaikki valtiot keskustelemaan kyberasioista kokonaisvaltaisesti.

Vapaa internet jakaa mielipiteitä

Kaikilta osin kyberdiplomatia ei kuitenkaan poikkea perinteisestä: kyberasioistakin valtioilla on erilaisia näkemyksiä.

”Jotkut maat korostavat internetin verkkojen vapautta. Toiset taas painottavat valtioiden suvereniteettia ja ehkä turvallisuuden vuoksi haluaisivat rajoittaa pääsyä internetiin. Tätä keskustelua käydään nyt eri foorumeilla.”

EU käy keskusteluja kumppanimaidensa, kuten Kiinan, kanssa. Kiina on edustanut kansainvälisissä yhteyksissä ääntä, joka kaipaa internetille enemmän valtiollista valvontaa.

”Kiinalle internetin taloudelliset mahdollisuudet ovat äärettömän tärkeitä, eikä niitä olisi ilman vapaata ja maailmanlaajuista internetiä”, Rislakki huomauttaa.

Hänen mukaansa keskustelu on avointa silloinkin, kun osapuolten välillä on suuria näkemyseroja. 

”On tärkeää, että dialogia ei käydä vain samanhenkisten kanssa vaan kaikkien kumppanien.”

Eräs valtioita jakava tekijä on osaamisen taso. Kansainvälisissä neuvotteluissa pyritään erityisesti parantamaan kehitysmaiden tietoyhteiskuntakehitystä. Tätä niin kutsuttua kyberkapasiteettien kehittämistä tehdään muun muassa neuvomalla kehitysmaita kyberturvallisuusstrategioiden laatimisessa.

Tarvitaanko uusia sopimuksia?

Kyberdiplomatian kulmakiviä on jonkinlaisista maailmanlaajuisista pelisäännöistä sopiminen. Tällä hetkellä keskustellaan siitä, pitäisikö kyberympäristöön laatia omia sopimuksiaan vai noudattaa olemassa olevia. Nyt ainoa vain kybermaailmaa koskeva sopimus on Euroopan neuvoston kyberrikollisuuden vastainen sopimus.

”EU katsoo, että nykyisiä ihmisoikeussopimuksia kokonaisuudessaan tulisi soveltaa myös kybertoimintaympäristöön”, Rislakki sanoo.

Toinen syy sille, ettei EU halua luoda erillistä kybersopimusta on, että valtioiden välisenä sopimus jättäisi yritykset, järjestöt ja muut digimaailman voimatekijät sen ulkopuolelle.

Jotkut maat kuitenkin loisivat mieluummin kybertoimintaympäristöön erilliset säännöt. Ryhmä maita, muiden muassa Kiina, Venäjä ja Kazakstan, on jo antanut YK:n yleiskokoukselle esityksen tällaisista säännöistä.

”Esityksessä on ihan hyviäkin elementtejä ja nostettu esille myös ihmisoikeuksia. Toisaalta siinä on vahvasti esillä valtioiden suvereniteetti ja turvallisuus, jotka saattavat toimia sananvapautta rajoittavina”, Rislakki muotoilee.

”Suomi näkee tärkeänä ennen kaikkea luottamusta lisäävät toimet, ja ne ovat Euroopassa hyvin vahvasti esillä.”

Luottamusta lisätään esimerkiksi vapaaehtoisten ETYJiin kuuluvien maiden välisellä tietojenvaihdolla kyberstrategioista ja -tavoitteista. Parhaillaan neuvotellaan uusista toimista.

Askel kerrallaan

Maailmanlaajuisten sääntöjen hahmottamisessa avainasema on nyt YK:lla. Sinne ollaan perustamassa yksityisyydensuojan erityisraportoijan tehtävää, ja YK:n alaisen asiantuntijaryhmän raportin mukaan kansainvälistä oikeutta ja erityisesti YK:n peruskirjaa voidaan soveltaa myös kybertoimintaympäristössä.

Rislakki uskoo, että työ YK:ssa etenee askel kerrallaan.

”Se ei ole aina helppoa mutta on ainoa keino päästä eteenpäin.”

Hän muistuttaa, että YK:n asiantuntijaryhmä on pohtinut yhteisiä pelisääntöjä vastuulliselle käyttäytymiselle kybertoimintaympäristössä vasta joitakin vuosia.

”Sekin täytyy huomata, että emme pääse koskaan sellaiseen ihannemaailmaan, jossa ei olisi esimerkiksi verkkorikollisuutta. Onkin tärkeää, että verkkojen sietokykyä vahvistetaan.”

-----

Marja Rislakki

  • kybersuurlähettiläs 2014-
  • elinkeinoministeri Jan Vapaavuoren valtiosihteerinä 2013–2014
  • ulkoasiainministeriön palveluksessa 1984-
  • diplomi-insinööri

Lue myös

Yhteistyö on Suomen valtti »
Marja Rislakki ja sosiaalinen media »

Bookmark and Share
Anna palautetta

Kommentit (0 kpl)

Ei kommentteja.

 

Kommentoi








Kyllä


* = Pakollinen tieto
 

 

tietosuoja_logo_2013.gif

 

 

 

Vastaava toimittaja
Hanna Tamminen


 


 

 

 

 

Julkaisijat
Tietosuojalautakunta
Tietosuojavaltuutetun toimisto
Viestintävirasto
Patentti- ja rekisterihallitus



 

 

 

 

 

 

 

Rekisteriselosteet »

Tietoa evästeistä »

 

 

 

Tietosuoja-verkkojulkaisua julkaistaan Tietosuoja-lehden yhteydessä. Yhdessä lehti ja verkkojulkaisu tutustuttavat tietosuojan normeihin ja käytäntöön, tietoturvaan ja viestinnän luottamuksellisuuteen. Tarkoituksena on ohjata hyvään rekisterinpitoon sekä tietoturvallisuuden ja viestinnän luottamuksellisuuden varmistamiseen.