Tulostusversio

2/2015

Salassapito suurennuslasin alla

Teksti: Kirsi Castrén

Arkaluonteisten tietojen luovutusta koskevaa lainsäädäntöä tarkastellaan nyt kriittisemmällä silmällä kuin kenties koskaan aikaisemmin.

Osa viime vuosien traagisista perhesurmista olisi ehkä ollut ehkäistävissä, jos viranomaisten ja lähipiirin tietoon tulleet uhkailut olisi osattu ottaa vakavasti, sanotaan sisäisen turvallisuuden ministeriryhmän teettämässä selvityksessä vuodelta 2012. Avun saantia vaikeutti selvityksen mukaan myös se, etteivät viranomaiset aina olleet tietoisia toistensa toimista.

Viime vuosina perhesurmien ja muiden väkivaltatekojen yhteydessä käydyssä julkisessa keskustelussa väitetään usein, että ”tietosuoja” estää viranomaisten tehokkaan tietojenvaihdon.

”Tietosuoja ei sinänsä estä mitään tarpeellisia, oikeasuhtaisia ja välttämättömiä toimia yhteiskunnassa", painottaa lainsäädäntöneuvos Anna-Riitta Wallin oikeusministeriöstä.

"Kysymys on siitä, että lainsäädäntö ei aina pysy ajan tasalla. Tällöin ministeriöiden pitäisi ryhtyä rivakasti toimenpiteisiin – kuten usein tapahtuukin."

Wallin muistuttaa, että salassa pidettävien tietojen luovutusta koskevaa lainsääntöä on kehitetty voimakkaasti jo 1990-luvulta lähtien.

Säästöt ohentavat ammattitaitoa

Perhesurmaselvityksessä esitetään, että viranomaisyhteistyön toimintamalleja tulisi jatkossa käyttää suunnitelmallisemmin ja tehokkaammin. Lainsäädännössä esimerkiksi rikosilmoituksen tekemisen kynnys on matala, eikä tietojen luovuttaminen ilmoituksen yhteydessä ole ongelma. Käytännössä kynnys on usein korkeampi.

”Aina on ihmisiä, jotka tulkitsevat lainsäädäntöä joko liian ahtaasti tai liian laveasti", Wallin pohtii:

"Siihen ei pure muu kuin koulutus."

Valtion säästötoimien takia koulutusta ja ohjausta laintulkintaan on tarjolla aiempaa niukemmin.

"Ja vaikka olisi kuinka hyviä oppaita, eivät ne yksin muuta mitään, jos virkamiehillä ei ole aikaa niitä lukea.”

Tiedonhallintalaki avuksi lainsäätäjälle

Wallinin mukaan koko lainsäädännön rakenne lähtee siitä, että viranomaisten välinen tietojenvaihto täytyy säännellä erityissäännöksin, sillä yksityiselämän suoja on perusoikeus. 

Jotta lait osattaisiin kirjoittaa sellaisiksi, että ne ottavat huomioon viranomaisten tarpeellisen tietojenvaihdon, on lainsäätäjän tiedettävä, millaisia tietoja eri viranomaiset tarvitsevat työssään. Tämä ei aina toteudu:

”Kun tehdään lainsäädäntöä, eivät viranomaiset aina analysoi tiedontarpeitaan siten kuin julkisuuslaissa oleva hyvä tiedonhallintatapa edellyttää”, Wallin pahoittelee.

Niin lakien laatimista kuin viranomaisyhteistyötäkin tulee tulevaisuudessa helpottamaan uusi viranomaisten tiedonhallinnan yleislaki, jonka valmistelu aloitettiin vastikään. Laki tulee kokoamaan yhteen keskeiset tiedonhallintaa ja tietoaineistojen käsittelyä koskevat säännökset ottaen huomioon tiedon koko elinkaaren.

 

Lue myös

Salassapito: Väkivallan uhasta saa ilmoittaa poliisille »
Salassapito: Kokeilulaki joustaa asiakkaan luvalla »
Anna palautetta

Kommentit (0 kpl)

Ei kommentteja.

 

Kommentoi








Kyllä


* = Pakollinen tieto
 

 

tietosuoja_logo_2013.gif

 

 

 

Vastaava toimittaja
Hanna Tamminen


 


 

 

 

 

Julkaisijat
Tietosuojalautakunta
Tietosuojavaltuutetun toimisto
Viestintävirasto
Patentti- ja rekisterihallitus



 

 

 

 

 

 

 

Rekisteriselosteet »

Tietoa evästeistä »

 

 

 

Tietosuoja-verkkojulkaisua julkaistaan Tietosuoja-lehden yhteydessä. Yhdessä lehti ja verkkojulkaisu tutustuttavat tietosuojan normeihin ja käytäntöön, tietoturvaan ja viestinnän luottamuksellisuuteen. Tarkoituksena on ohjata hyvään rekisterinpitoon sekä tietoturvallisuuden ja viestinnän luottamuksellisuuden varmistamiseen.