Tulostusversio

2/2015

”Onko kroonisia sairauksia?”

Teksti: Sini Pasanen

Hiv-tartunta on tänä päivänä krooninen perussairaus, eikä sen pitäisi juuri vaikuttaa ihmisen elämään. Valitettavasti hiviin liittyy vielä tänä päivänä häpeää ja leimaamista. Joissakin tapauksissa hiv on kiinnostanut niin paljon, että tartunnan saaneen tietoja on katsottu luvattomasti rekistereistä. Pelko hiv-positiivisuuden paljastumisesta ei siten ole täysin aiheeton, vaikka tietosuojaa on parannettu merkittävästi. Erityisen hankalaksi tilanteen kokevat terveydenhuollossa työskentelevät hiv-positiiviset.

Hiv-positiivisen potilastiedot voi periaatteessa nähdä kuka tahansa sairaalassa työskentelevä. Potilaskertomuksen saa tosin avata vain hoitoon osallistuva lääkäri tai hoitaja, ja siitä jää jälki. Ns. olan yli katselusta ei sen sijaan jää jälkeä.

Kun potilas kertoo hiv-positiivisuudestaan muissa terveydenhuollon yksiköissä, se kirjataan luonnollisesti potilastietoihin. Järjestelmät ovat eri yksiköissä erilaisia, ja se luo epätietoisuutta siitä, kuka voi nähdä tiedot. Moni ei sen vuoksi ole kertonut hiv-positiivisuudesta esimerkiksi työterveyshuollossa.

Useissa yksiköissä laboratoriolähetteiden ja -tulosten avaamiseen riittää ihmisen nimi. Hiv-positiivisilta noin puolivuosittain otettavista verikokeista voi päätellä, mistä sairaudesta on kyse.

”Onko jotain kroonisia sairauksia?” on usein esitetty kysymys, joka vaikeuttaa tietojen salassa pitämistä. Siihen hiv-positiivisen on erittäin hankala vastata avoimella käytävällä ja odotustilassa tai edes sairaalavuoteen eteen vedetyn verhon suojissa. Näissä tilanteissa emme useinkaan osaa vaatia, että potilastiedoistamme ei puhuttaisi muiden kuullen.

Jos äidin tai isän hiv-tartunta ei ole syynä sosiaalihuollon asiakkuuteen, miksi tartunta mainitaan lapsen papereissa? Näissä rekistereissä, joihin myös opiskelijoilla ja harjoittelijoilla voi olla pääsy, ei välttämättä käsitellä potilastietoja. Rekisterimerkinnät voivat liittyä joihinkin muihin asiakkuuksiin esimerkiksi päihteiden käytöstä johtuen. Kuinka kauan vuosia sitten raitistunut ihminen halutaan leimata hiv-positiiviseksi huumeiden käyttäjäksi? 

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin katsoi vuonna 2003 hiv-positiivisen sairaanhoitajan hävinneen tietovuotokanteensa siviilioikeudessa, koska hänellä ei ollut mahdollisuutta osoittaa potilastietojen joutuneen vääriin käsiin. Nykyisin tietojen katselusta jää jälki. Ihmisen on silti yhä vaikeaa osoittaa tietojen väärinkäyttö, ellei lokitiedoista löydy suoraa merkintää tietojen avaamisesta. 

Pelko hiv-positiivisuuden paljastumisesta saattaa olla toisinaan liioiteltu. Jokaisella tulisi kuitenkin olla oikeus päättää, kuka ja missä näkee tiedot hivistä niin kauan kuin hiv ei ole vain yksi krooninen perussairaus sairauksien joukossa.

----

[KIRJOITTAJA]

Sini Pasanen on Positiiviset ry:n toiminnanjohtaja.

Anna palautetta

Kommentit (0 kpl)

Ei kommentteja.

 

Kommentoi








Kyllä


* = Pakollinen tieto
 

 

tietosuoja_logo_2013.gif

 

 

 

Vastaava toimittaja
Hanna Tamminen


 


 

 

 

 

Julkaisijat
Tietosuojalautakunta
Tietosuojavaltuutetun toimisto
Viestintävirasto
Patentti- ja rekisterihallitus



 

 

 

 

 

 

 

Rekisteriselosteet »

Tietoa evästeistä »

 

 

 

Tietosuoja-verkkojulkaisua julkaistaan Tietosuoja-lehden yhteydessä. Yhdessä lehti ja verkkojulkaisu tutustuttavat tietosuojan normeihin ja käytäntöön, tietoturvaan ja viestinnän luottamuksellisuuteen. Tarkoituksena on ohjata hyvään rekisterinpitoon sekä tietoturvallisuuden ja viestinnän luottamuksellisuuden varmistamiseen.